Kissaflunssa
Kissaflunssa on erittäin yleinen tauti kissoilla, mutta onneksi rokotesuoja on melko hyvä. Kissaflunssarokotteet antavat yleensä suojan herpestä ja calici-viruksia vastaan, jotka ovat kaksi yleisintä virustyyyppiä. Aikuiselle kissalle kissaflunssa ei yleensä ole kohtalokas, mutta alle 4-kuisille pennuille, vanhoille kissoille tai kissalle jonka vastustuskyky on huono, voi sairastuminen olla kohtalokasta.
Pentu rokotetaan kissaflunssaa vastaan ensimmäisen kerran noin 9 viikon ikäisenä ja toisen kerran 3-4 viikon kuluttua tästä. Rokottaminen ei estä infektiota eikä välttämättä suojaa kaikilta oireilta. Emon rokottaminen tiineyden aikana vähentää joidenkin tutkimusten mukaan nuorten pentujen hengitystieinfektioita.
Kissaflunssa on yhteisnimi viruksista ja bakteereistä jotka kaikki aiheuttavat samantyyppisiä oireita. Kissaflunssa voi olla herpes- tai kaliviruksen aiheuttama. Herpesflunssa on yleisin. Aiheuttaja voi olla myös Chlamydia psittaci-bakteeri. Kissaflunssa on hyvin tarttuva ja varsinkin herpes voi puhjeta stressistä uudelleen. Muut eläimet eikä ihmiset sairastu kissainfluenssa viruksesta. Myös kissan flunssa, aivan kuten ihmisenkin, leviää pisaratartuntana. Kissaflunssa voi tarttua myös suun tai sierainten kautta tai jopa emättimen kautta parittelussa. Kissaflunssa saattaa tarttua myös ruoka-astioista. Kissa, joka on saanut tartunnan, voi erittää virusta jopa kuukauden päivät. Taudin itämisaika vaihtelee runsaasti: kahdesta vuorokaudesta kolmeen viikkoon. Lievemmissä tapauksissa oireet kestävät 5 -10 päivää, mutta vaikeimmissa jopa 6 viikkoa. Villikissojen keskuudessa tai löytöeläintiloissa, kissaflunssa on pommin kaltainen epidemia, johon kaikki rokottomattomat kissat sairastuvat.
Kissaflunssan oireet
Kissaflunssan oireita ovat aivastelu, nuha, yskä, kuume ja silmävuoto. Kissa on väsynyt, kuolaa, sillä saattaa olla haavaumia kielessä ja useimmin se kadottaa ruokahalunsa. Silmät voi olla muurautuneina kiinni tulehduksen takia. Ruokahalunsa kissat kadottaa myös koska nenän ollessa tukossa, kissa ei pysty aistimaan ruuan haju, jolloin se ei myöskään halua syödä. Täyskasvusilla kissoilla tämä hyvin tarttuva sairaus paranee yleensä itsestään parissa viikossa. Pikkupennuilla kissaflunssa aiheuttaa pahimmissa tapauksissa keuhkokuumetta, josta usein seuraa kuolemaa. Vahvemmat ja vanhemmat kissat, joita ei ole rokotettuja, sairastuu vakavasti, mutta harvoin hengenvaarallisesti. Hyvin pienille ja vanhoille kissoille flunssa on vaarallinen.
Kissaflunssan hoito
Erityishoitoa kissaflunssa virus- infektioon ei toistaiseksi ole, vaan hoito on lähinnä tukihoito. Seuraavana on muutamia ohjeita, joiden avulla voit helpottaa flunssaisen kissasi oloa.
Pentu rokotetaan kissaflunssaa vastaan ensimmäisen kerran noin 9 viikon ikäisenä ja toisen kerran 3-4 viikon kuluttua tästä. Rokottaminen ei estä infektiota eikä välttämättä suojaa kaikilta oireilta. Emon rokottaminen tiineyden aikana vähentää joidenkin tutkimusten mukaan nuorten pentujen hengitystieinfektioita.
Kissaflunssa on yhteisnimi viruksista ja bakteereistä jotka kaikki aiheuttavat samantyyppisiä oireita. Kissaflunssa voi olla herpes- tai kaliviruksen aiheuttama. Herpesflunssa on yleisin. Aiheuttaja voi olla myös Chlamydia psittaci-bakteeri. Kissaflunssa on hyvin tarttuva ja varsinkin herpes voi puhjeta stressistä uudelleen. Muut eläimet eikä ihmiset sairastu kissainfluenssa viruksesta. Myös kissan flunssa, aivan kuten ihmisenkin, leviää pisaratartuntana. Kissaflunssa voi tarttua myös suun tai sierainten kautta tai jopa emättimen kautta parittelussa. Kissaflunssa saattaa tarttua myös ruoka-astioista. Kissa, joka on saanut tartunnan, voi erittää virusta jopa kuukauden päivät. Taudin itämisaika vaihtelee runsaasti: kahdesta vuorokaudesta kolmeen viikkoon. Lievemmissä tapauksissa oireet kestävät 5 -10 päivää, mutta vaikeimmissa jopa 6 viikkoa. Villikissojen keskuudessa tai löytöeläintiloissa, kissaflunssa on pommin kaltainen epidemia, johon kaikki rokottomattomat kissat sairastuvat.
Kissaflunssan oireet
Kissaflunssan oireita ovat aivastelu, nuha, yskä, kuume ja silmävuoto. Kissa on väsynyt, kuolaa, sillä saattaa olla haavaumia kielessä ja useimmin se kadottaa ruokahalunsa. Silmät voi olla muurautuneina kiinni tulehduksen takia. Ruokahalunsa kissat kadottaa myös koska nenän ollessa tukossa, kissa ei pysty aistimaan ruuan haju, jolloin se ei myöskään halua syödä. Täyskasvusilla kissoilla tämä hyvin tarttuva sairaus paranee yleensä itsestään parissa viikossa. Pikkupennuilla kissaflunssa aiheuttaa pahimmissa tapauksissa keuhkokuumetta, josta usein seuraa kuolemaa. Vahvemmat ja vanhemmat kissat, joita ei ole rokotettuja, sairastuu vakavasti, mutta harvoin hengenvaarallisesti. Hyvin pienille ja vanhoille kissoille flunssa on vaarallinen.
Kissaflunssan hoito
Erityishoitoa kissaflunssa virus- infektioon ei toistaiseksi ole, vaan hoito on lähinnä tukihoito. Seuraavana on muutamia ohjeita, joiden avulla voit helpottaa flunssaisen kissasi oloa.
Leukoosi
Kissa voidaan rokottaa myös leukoosia vastaan, mutta tämäkään rokote ei ole kovin tehokas.
Kissaleukoosin aiheuttaa kissan leukemiavirus (FeLV). Virus tarttuu kissasta toiseen lähinnä syljen välityksellä, mutta myös muut eritteet (virtsa, uloste, kyynelneste) sisältävät virusta. Virus leviää myös maidon välityksellä emolta pennuille sekä istukan välityksellä syntymättömiin pentuihin.
Todennäköisin tartunta edellyttää melko läheistä ja pitkää kontaktia: tartunta voi välittyä esim. kissojen nuolessa toisiaan tai käyttäessä yhteisiä hiekkalaatikoita. Leukoosivirus ei ole erityisen kestävä ympäristössä, sillä ihanteellisissakin olosuhteissa se säilyy tartuttamiskykyisenä vain joitakin tunteja. Mikä tahansa fyysisen lähikontaktin estävä keino katkaisee leukoosin leviämisen.
Tartunnan saaneista kissoista osa jää pysyviksi kantajiksi. Suurin osa kissoista pystyy kuitenkin parantumaan tartunnasta, mutta ennen paranemistaan ne erittävät virusta. Pienellä osalla kissoista virus piiloutuu luuytimeen (ajoittainen kantaja). Normaalioloissa tällainen kissa ei eritä virusta, mutta puolustuskyvyn heiketessä virusta saattaa erittyä (esim. näyttelystressi tai kortisonihoito).
Leukoosi aiheuttaa toisaalta kasvaimia (imusolmukkeet, perna, maksa, munuaiset, kateenkorva), toisaalta altistuksen toissijaisille tulehduksille (krooniset suu- ja hengitystietulehdukset, krooniset yleisinfektiot). Muita oireita voivat olla anemia, kuume, ripuli yms. yleisoireet. Lisääntymisongelmat sekä ongelmat tiineyden aikana voivat myös johtua leukoosista. Leukoosin ennuste on huono; pysyvät kantajat kuolevat yleensä 3-5 vuoden kuluttua tartunnasta. Hoitoa ei ole.
Leukoosin ennaltaehkäisyssä tärkeintä on kissojen testaus ja positiivisten kissojen eristys. Verinäytteestä määritetään virus. Positiivinen testitulos tarkoittaa, että kissalta löytyy virusta verestään. Testi on syytä uusia n. 12 viikon kuluttua. Mikäli testi on tällöinkin positiivinen, on kissa pysyvä kantaja. Mikäli testitulos on negatiivinen, kissa on todennäköisesti parantunut. Kuitenkin pienellä osalla virus on siirtynyt luuytimeen. Siitoskissat tulisi testata kissaliiton suositusten mukaisesti. Siitoskissojen omistajien tulee huolehtia siitä, että partneri on testattu. Perheen muut kissat on hyvä testata kerran. Uusintatestit voivat olla tarpeen, erityisesti jos kissa on ollut tekemisissä testaamattomien tai positiiviseksi tiedettyjen kissojen kanssa.
Leukoosirokote estää taudin puhkeamisen rokotetussa kissassa, mutta rokotettukin kissa voi erittää virusta lyhyenä ajanjaksona ennen taudin torjumista. Kissa on testattava ennen ensimmäistä rokotuskertaa. Leukoosirokote ei kuulu kissan perusrokotuksiin, eikä sen käyttö Suomessa ole tarpeen kuin erityistapauksissa.
Kissaleukoosin aiheuttaa kissan leukemiavirus (FeLV). Virus tarttuu kissasta toiseen lähinnä syljen välityksellä, mutta myös muut eritteet (virtsa, uloste, kyynelneste) sisältävät virusta. Virus leviää myös maidon välityksellä emolta pennuille sekä istukan välityksellä syntymättömiin pentuihin.
Todennäköisin tartunta edellyttää melko läheistä ja pitkää kontaktia: tartunta voi välittyä esim. kissojen nuolessa toisiaan tai käyttäessä yhteisiä hiekkalaatikoita. Leukoosivirus ei ole erityisen kestävä ympäristössä, sillä ihanteellisissakin olosuhteissa se säilyy tartuttamiskykyisenä vain joitakin tunteja. Mikä tahansa fyysisen lähikontaktin estävä keino katkaisee leukoosin leviämisen.
Tartunnan saaneista kissoista osa jää pysyviksi kantajiksi. Suurin osa kissoista pystyy kuitenkin parantumaan tartunnasta, mutta ennen paranemistaan ne erittävät virusta. Pienellä osalla kissoista virus piiloutuu luuytimeen (ajoittainen kantaja). Normaalioloissa tällainen kissa ei eritä virusta, mutta puolustuskyvyn heiketessä virusta saattaa erittyä (esim. näyttelystressi tai kortisonihoito).
Leukoosi aiheuttaa toisaalta kasvaimia (imusolmukkeet, perna, maksa, munuaiset, kateenkorva), toisaalta altistuksen toissijaisille tulehduksille (krooniset suu- ja hengitystietulehdukset, krooniset yleisinfektiot). Muita oireita voivat olla anemia, kuume, ripuli yms. yleisoireet. Lisääntymisongelmat sekä ongelmat tiineyden aikana voivat myös johtua leukoosista. Leukoosin ennuste on huono; pysyvät kantajat kuolevat yleensä 3-5 vuoden kuluttua tartunnasta. Hoitoa ei ole.
Leukoosin ennaltaehkäisyssä tärkeintä on kissojen testaus ja positiivisten kissojen eristys. Verinäytteestä määritetään virus. Positiivinen testitulos tarkoittaa, että kissalta löytyy virusta verestään. Testi on syytä uusia n. 12 viikon kuluttua. Mikäli testi on tällöinkin positiivinen, on kissa pysyvä kantaja. Mikäli testitulos on negatiivinen, kissa on todennäköisesti parantunut. Kuitenkin pienellä osalla virus on siirtynyt luuytimeen. Siitoskissat tulisi testata kissaliiton suositusten mukaisesti. Siitoskissojen omistajien tulee huolehtia siitä, että partneri on testattu. Perheen muut kissat on hyvä testata kerran. Uusintatestit voivat olla tarpeen, erityisesti jos kissa on ollut tekemisissä testaamattomien tai positiiviseksi tiedettyjen kissojen kanssa.
Leukoosirokote estää taudin puhkeamisen rokotetussa kissassa, mutta rokotettukin kissa voi erittää virusta lyhyenä ajanjaksona ennen taudin torjumista. Kissa on testattava ennen ensimmäistä rokotuskertaa. Leukoosirokote ei kuulu kissan perusrokotuksiin, eikä sen käyttö Suomessa ole tarpeen kuin erityistapauksissa.
Lähde: Faunatar, Kissaliitto, petvetkamu.com