Diabetes
Diabeteksen aiheuttaa haiman toimintahäiriö, haiman endokriinisessa osassa, joka hallitsee haimasaarekkeita. Nämä saarekkeet erittävät insuliinia verenkiertoon hallitakseen veren glukoosipitoisuuksia ja edistääkseen glukoosin imeytymistä soluihin. Kokeissa joissa kanien haima liitettiin voimakkaaseen insuliinin erityksen laskuun havaittiin myös glukagonin nousua. Tämän seurauksena glukoositasot veressä nousivat huomattavasti.
Oireet:
Ihmisillä on seuraavat diabeteksen tyypit:
Tyyppi 1:
Ykköstyypin eli nuoruusiän diabetes syntyy, kun elimistön immuunijärjestelmä toimii virheellisesti ja tuhoaa haiman Langerhansin saarekkeiden beetasolut, jotka tuottavat insuliinia. Sairauden puhkeamisen taustalla on usein perinnöllinen alttius sairastumiseen, jonka lisäksi tarvitaan jokin laukaiseva tekijä. Enterovirustartuntoja epäillään laukaisevaksi tekijäksi, mikä selittäisi diabeteksen esiintyvyyden kasvun: on havaittu, että diabeteksen puhkeaminen on yleisintä syksyllä ja talvella, jolloin enterovirustartuntoja on paljon; lisäksi diabetekseen liittyvien autovasta-aineiden ilmestymistä edeltää usein todettu enterovirustartunta. Imetyksen on tutkimuksissa havaittu olevan yhteydessä pienempään diabeteksen esiintyvyyteen. Varhaislapsuudessa saatavan lehmänmaitoa sisältävän ravinnon ja erityisesti lehmänmaidon insuliinin mahdollista osuutta ykköstyypin diabeteksen syntyyn tutkitaan. Lapsena saadun päivittäisen D-vitamiinilisän on huomattu vähentävän sairastumisriskiä.
Tyyppi 2:
Kakkostyypin diabetes (tyypin 2 diabetes) on ykköstyypin diabetesta selvästi yleisempi. Tyypin 2 diabeteksessa haima erittää insuliinia riittämättömästi samalla kun tämän vaikutukset soluissa ovat estyneet. Se on usein – mutta ei aina – osa niin sanottuametabolista oireyhtymää, johon kuuluvat kohonneen verensokerin lisäksi kohonnut verenpaine, poikkeavat veren rasva-arvot ja keskivartalolihavuus eli niin sanottu omenavatsa. Kakkostyypin diabetes ilmaantuu vähitellen, ja siihen sairastuvat yleensä keski-ikäiset ylipainoiset henkilöt, joilla saattaa olla perinnöllinen alttius sairauteen. Yleensä, mutta ei aina, kakkostyypin diabeteksen ensioireina ovat janontunteen lisääntyminen ja jatkuva väsymys. Tarpeen vaatiessa hoidossa turvaudutaan ensin tablettihoitoon ja vasta tarvittaessa niin sanottuun yhdistelmähoitoon, jossa on päivisin tablettihoito ja sen lisäksi esimerkiksi illalla yötä vasten insuliinipistoshoito, tai myöhemmin vain insuliinipistoshoitoon.
Aitoa diabetesta on harvoin todettu kaneilla ja tuskin ollenkaan kuvattu kirjallisuudessa, lukuunottamatta lihavia kaneja ja kokeellisesti lääkkeen aiheuttamaa diabetesta (esim. alloksaanin tai streptozotin aiheuttamaa diabetesta). Sekä tyypin 1 ja 2 on havaittu että oireista jälkimmäinen on yleisempään lihavilla kaneilla.
Sairauden puhkeamisvaiheen aikana, kanit kykenivät kompensoimaan alhaista insuliinin tuotantoa haimassa. Tämä johti päätelmään, että insuliini on pienemmässä roolissa kanien ja kasvissyöjien sokeriaineenvaihdunnassa kuin lihansyöjien. Monilla kasveilla on lisäksi hypoglykeemisia ominaisuuksia ja nautittuna voi auttaa kania säätelemään sen glukoosipitoisuuksia. Oikealla ruokavaliolla, jossa on suuri kirjo erilaisia tuoreita vihanneksia ja heinää voi auttaa parantamaan aitoa diabetesta tai diabeteksen kaltaisia oireita kanilla, ilman tarvetta pistää insuliinia päivittäin.
Ihmisillä diabeteksen hoito on niin pitkälle kehittynyttä, että diabeetikko voi elää täysin normaalin elämän, kun muistaa hoitaa itsensä.
Kaneilla ja muilla eläimillä hoito on paljon vaikeampaa. Vaikka kyseessä olisi 1 tyypin diabetes, voi kani elää monta vuotta onnellisesti ilman insuliinipistoksia, tapauksesta riippuen. Harvoin kaikki haimasolut nimittäin kuolevat kerralla ja verensokerin hallinnassa pitämiseen riittää se, ettei syötetä ruokaa, jossa on paljon hiilihydraatteja. Siis pysytään ihan vaikka vedessä ja heinässä.
Jokainen kani/ihminen/koira/eliö laihtuu hoitamattoman diabeteksen oireena, se on selvä.
Kun insuliinia ei ole, ei hiilihydraatteja saada ravinnosta käyttöön, vaan sokeri jää elimistöön (verenkiertoon) muodostaen myrkytystilan (ketoosin).
Kaneilla ei ole alhaista verensokeria, koska kaneja ei yleensä hoideta insuliinipistoksin, diabeteskanilla on lähinnä vain sitä korkeaa tai normaalia verensokeria.
On myös mahdollista hoitaa kaninsa diabeteksen pistämällä insuliinia, mutta siinä on aina riskinsä, koska annostus on todella vaikeaa ja yliannostus voi viedä kanin hengen.
Korkea verensokeri ei sinänsä aiheuta tajuttomuutta tms., se on vain pidemmän päälle rasittavaa elimistölle, kuten kaikki myrkytystilat. Korkea verensokeri aiheuttaa lopulta kanin menehtymisen, jos sitä ei hoideta/voida hoitaa paremmin (esim. toisilla kaneilla pelkkä ruokavalion muutos ei riitä).
Ensisijaisena hoitona:
HUOM! Jos epäilet kanillasi diabetesta, ota aina ensisijaisesti yhteys eläinlääkäriin!
(Pahoittelen jos tekstistä löytyy käännösvirheitä)
Oireet:
- runsas juominen ja virtsaaminen
- ruokahalu on yleensä hyvä, mutta kanin paino laskee
- samat oireet sopivat munuaisten vajaatoimintaan.
Ihmisillä on seuraavat diabeteksen tyypit:
Tyyppi 1:
Ykköstyypin eli nuoruusiän diabetes syntyy, kun elimistön immuunijärjestelmä toimii virheellisesti ja tuhoaa haiman Langerhansin saarekkeiden beetasolut, jotka tuottavat insuliinia. Sairauden puhkeamisen taustalla on usein perinnöllinen alttius sairastumiseen, jonka lisäksi tarvitaan jokin laukaiseva tekijä. Enterovirustartuntoja epäillään laukaisevaksi tekijäksi, mikä selittäisi diabeteksen esiintyvyyden kasvun: on havaittu, että diabeteksen puhkeaminen on yleisintä syksyllä ja talvella, jolloin enterovirustartuntoja on paljon; lisäksi diabetekseen liittyvien autovasta-aineiden ilmestymistä edeltää usein todettu enterovirustartunta. Imetyksen on tutkimuksissa havaittu olevan yhteydessä pienempään diabeteksen esiintyvyyteen. Varhaislapsuudessa saatavan lehmänmaitoa sisältävän ravinnon ja erityisesti lehmänmaidon insuliinin mahdollista osuutta ykköstyypin diabeteksen syntyyn tutkitaan. Lapsena saadun päivittäisen D-vitamiinilisän on huomattu vähentävän sairastumisriskiä.
Tyyppi 2:
Kakkostyypin diabetes (tyypin 2 diabetes) on ykköstyypin diabetesta selvästi yleisempi. Tyypin 2 diabeteksessa haima erittää insuliinia riittämättömästi samalla kun tämän vaikutukset soluissa ovat estyneet. Se on usein – mutta ei aina – osa niin sanottuametabolista oireyhtymää, johon kuuluvat kohonneen verensokerin lisäksi kohonnut verenpaine, poikkeavat veren rasva-arvot ja keskivartalolihavuus eli niin sanottu omenavatsa. Kakkostyypin diabetes ilmaantuu vähitellen, ja siihen sairastuvat yleensä keski-ikäiset ylipainoiset henkilöt, joilla saattaa olla perinnöllinen alttius sairauteen. Yleensä, mutta ei aina, kakkostyypin diabeteksen ensioireina ovat janontunteen lisääntyminen ja jatkuva väsymys. Tarpeen vaatiessa hoidossa turvaudutaan ensin tablettihoitoon ja vasta tarvittaessa niin sanottuun yhdistelmähoitoon, jossa on päivisin tablettihoito ja sen lisäksi esimerkiksi illalla yötä vasten insuliinipistoshoito, tai myöhemmin vain insuliinipistoshoitoon.
Aitoa diabetesta on harvoin todettu kaneilla ja tuskin ollenkaan kuvattu kirjallisuudessa, lukuunottamatta lihavia kaneja ja kokeellisesti lääkkeen aiheuttamaa diabetesta (esim. alloksaanin tai streptozotin aiheuttamaa diabetesta). Sekä tyypin 1 ja 2 on havaittu että oireista jälkimmäinen on yleisempään lihavilla kaneilla.
Sairauden puhkeamisvaiheen aikana, kanit kykenivät kompensoimaan alhaista insuliinin tuotantoa haimassa. Tämä johti päätelmään, että insuliini on pienemmässä roolissa kanien ja kasvissyöjien sokeriaineenvaihdunnassa kuin lihansyöjien. Monilla kasveilla on lisäksi hypoglykeemisia ominaisuuksia ja nautittuna voi auttaa kania säätelemään sen glukoosipitoisuuksia. Oikealla ruokavaliolla, jossa on suuri kirjo erilaisia tuoreita vihanneksia ja heinää voi auttaa parantamaan aitoa diabetesta tai diabeteksen kaltaisia oireita kanilla, ilman tarvetta pistää insuliinia päivittäin.
Ihmisillä diabeteksen hoito on niin pitkälle kehittynyttä, että diabeetikko voi elää täysin normaalin elämän, kun muistaa hoitaa itsensä.
Kaneilla ja muilla eläimillä hoito on paljon vaikeampaa. Vaikka kyseessä olisi 1 tyypin diabetes, voi kani elää monta vuotta onnellisesti ilman insuliinipistoksia, tapauksesta riippuen. Harvoin kaikki haimasolut nimittäin kuolevat kerralla ja verensokerin hallinnassa pitämiseen riittää se, ettei syötetä ruokaa, jossa on paljon hiilihydraatteja. Siis pysytään ihan vaikka vedessä ja heinässä.
Jokainen kani/ihminen/koira/eliö laihtuu hoitamattoman diabeteksen oireena, se on selvä.
Kun insuliinia ei ole, ei hiilihydraatteja saada ravinnosta käyttöön, vaan sokeri jää elimistöön (verenkiertoon) muodostaen myrkytystilan (ketoosin).
Kaneilla ei ole alhaista verensokeria, koska kaneja ei yleensä hoideta insuliinipistoksin, diabeteskanilla on lähinnä vain sitä korkeaa tai normaalia verensokeria.
On myös mahdollista hoitaa kaninsa diabeteksen pistämällä insuliinia, mutta siinä on aina riskinsä, koska annostus on todella vaikeaa ja yliannostus voi viedä kanin hengen.
Korkea verensokeri ei sinänsä aiheuta tajuttomuutta tms., se on vain pidemmän päälle rasittavaa elimistölle, kuten kaikki myrkytystilat. Korkea verensokeri aiheuttaa lopulta kanin menehtymisen, jos sitä ei hoideta/voida hoitaa paremmin (esim. toisilla kaneilla pelkkä ruokavalion muutos ei riitä).
Ensisijaisena hoitona:
- Ruokavalio tulee muuttaa kuitupitoiseksi ja vähän hiilihydraatteja sisältäväksi. Paljon heinää ja luonnonkasveja, vain vähän pellettiä.
HUOM! Jos epäilet kanillasi diabetesta, ota aina ensisijaisesti yhteys eläinlääkäriin!
(Pahoittelen jos tekstistä löytyy käännösvirheitä)
Lähteet: puput.net, medirabbit.com, Wikipedia