Kirsi Juuti, ELL Kissaklinikka Felina
Kissojen perinnölliset silmäsairaudet
Silmämunaan, luomiin, kyynelrauhaseen ja kyynelkanaviin liittyvät ongelmat
Silmän asentovirhe eli karsastus ilmenee yleisimmin sisäkierteisyytenä eli katse on kohti nenänpäätä. Tämä ongelma voi olla pelkästään toispuolinen jolloin terve silmä on asennoltaan ja liikkuvuudeltaan täysin normaali. Kiertyneessä silmässä liikelaajuus on rajallinen, mutta muuten näkö on normaali. Vikaa tavataan eniten siamilaisilla ja niillä roduilla, joissa siamilaista on jossain vaiheessa käytetty rodunjalostukseen.
Silmämunan kokoon vaikuttava perinnöllinen silmien ja kallon kehityshäiriö tavataan burmilla. Sairastuneilla yksilöillä kallon muoto on epänormaali siten, että silmien väli on normaalia suurempi (ulkonevat silmät). Toisinaan sairastuneissa pentueissa nähdään vain luomien ja sarveiskalvon alueella ylimääräisiä karvatupsuja (dermoids), joita voidaan kirurgisesti poistaa, mikäli ne kissaa haittaavat.
Silmäluomien perinnöllistä alikehittyneisyyttä tavataan myös burmilla. Luomesta voi puuttua osa, jolloin sidekalvo liittyy suoraan ihoon, ja sarveiskalvo ärtyy. Ärtyminen johtuu taas siitä, että luomi ei ole suojaamassa ja pitämässä sarveiskalvoa kosteana. Puuttuva luomialue voidaan kirurgisesti korjata. Samoilla yksilöillä esiintyy myös ylimääräisiä karvatupsuja luomilla, sarveiskalvolla ja nenäontelossa. Nenäontelossa ne voivat olla myös karvattomina, nuijamaisina muodostelmina.
Luomien asentovirheistä yleisin on sisäkierteisyys (entropium). Vaiva ilmenee useimmiten alaluomessa ja erityisesti luomen sisänurkassa. Kiertyminen aiheuttaa luomessa olevien karvojen jatkuvan hankaamisen sarveiskalvoon ja kroonisen ärsytystilan. Silmän ärtyminen aiheuttaa kroonista silmävuotoa. Sarveiskalvohankauksesta on seurauksena sarveiskalvon samentuma eli sarveiskalvo muuttuu harmaaksi ja myöhemmin pigmentoituu, tällöin näkö tällä alueella heikkenee. Jatkuva ärsytystila altistaa myös bakteeriperäisille tulehduksille. Vaiva on yleisin persialaisilla. Kirurginen luomien korjaus on paras ratkaisu ongelmaan.
Vilkkuluomi eli kolmas silmäluomi on kiinnittyneenä alaluomen taakse, ja vilkkuluomeen kiinnittyneenä on kyynelrauhanen. Toisinaan kyynelrauhanen voi "pullahtaa" näkyviin silmän sisänurkassa ja vilkkuluomi taittuu ulospäin. Taittuminen näkyy punaisena pallona silmän sisänurkassa, ja ilmiötä kutsutaankin nimellä cherry eye eli kirsikkasilmä. On yleistä, että ensin tämä näkyy vain toisessa silmässä, mutta myöhemmin sairastuu myös toinen. Burmat ovat tämän ongelman suhteen yliedustettuina. Jälleen kerran kirurginen hoito takaa parhaan lopputuloksen. Hoitamattomana vaiva voi johtaa sarveiskalvon haavautumiseen.
Kyynelrauhasen toimimattomuus aiheuttaa silmän kuivumisen, ja sarveiskalvo samentuu, jolloin eläin sokeutuu. Sairautta kutsutaan nimellä kuivasilmä eli keratokonjunktivitis sicca. Mikäli rauhanen toimii osittain, tilannetta voidaan hoitaa silmätipoilla, jotka stimuloivat kyynelten tuottoa. Jos taas kyyneliä ei juurikaan erity, täytyy silmien kostutus hoitaa keinotekoisesti tiheästi tiputetuilla kostutustipoilla. Kuivasilmäisyyttä tavataan burmilla.
Kyynelkanavien puuttuminen tai ahtautuminen aiheuttaa kissalle jatkuvaa silmävuotoa, koska kyyneleet eivät pääse vaeltamaan vapaasti kanavaa pitkin nenäonteloon. Puuttuva tai erittäin ahdas kyynelkanava on tyypillinen persialaisen ongelma. Melkein aina ongelmat ovat nimenomaan alaluomen ongelmia. Burmilla esiintyy kyynelkanavan alaluomen puoleisen aukon (punctan) puutosta, jolloin kanava on olemassa, mutta aukko alaluomen sisänurkassa on ohuen kalvon peittämä. Aukko voidaan yrittää löytää kanyloimalla kyynelkanava ylemmän punctan kautta ja ruiskuttamalla kyynelkanavaan nestettä. Tällöin on nähtävissä pieni pullistuma sillä alueella, josta alempi puncta puuttuu. Kirurgisesti voidaan koettaa avata uusi aukko oikeaan kohtaan, mutta läheskään aina se ei onnistu.
Sarveiskalvoon liittyvät ongelmat
Dermoidit (karvatupsut), joista kerrottiin jo edellä voivat siis esiintyä myös sarveiskalvon alueella, jolloin ne haittaavat näkemistä ja altistavat silmän krooniselle ärsytykselle. Ongelma esiintyy burmilla, ja sitä voidaan hoitaa kirurgisesti poistamalla dermoidi.
Sarveiskalvosekvestereitä nähdään tyypillisimmin persialaisilla ja siamilaisilla. Sekvesteri näkyy joko pyöreänä tai soikion muotoisena muutoksena sarveiskalvon pinnalla, väriltään muutos vaihtelee vaaleanruskeasta lähes mustaan. Alueen reunoilla voi olla nähtävissä verisuonitusta. Sekvesterimuodostukselle ei ole löydetty mitään selkeää syytä. Toisinaan muutos voi hävitä itsestään, joten alkavaa pientä muutosta voi hoitaa oireiden mukaisesti silmätipoilla. Mikäli muutos on paksu ja suuri, voidaan sitä poistaa kirurgisesti.
Monet entsyyminpuutossairaudet aiheuttavat myös sarveiskalvo-oireita. Kyseisissä sairauksissa elimistöstä puuttuva entsyymi aiheuttaa sen substraatin kertymistä elimistöön, koska muut entsyymit eivät voi substraattia hajottaa. Kissoilla entsyymipuutossairaudet ovat harvinaisia mutta periytyviä. Mannosidoosia tavataan persialaisilla, gangliosidoosia taas siamilaisella, koratilla ja kotikissoilla. Mucopolysakkaridoosia tavataan siamilaisella ja kotikissalla. Tähän sairauteen ei ole mitään hoitokeinoa, ja oireet eivät ole yksinomaan sarveiskalvomuutoksia aiheuttavia. Oireina voi olla myös halvausoireita, heikkoutta, lihasten nykimistä, ennenaikaisia synnytyksiä ja pentukuolemia.
Sarveiskalvon kehityshäiriö (corneadystrofia) havaitaan yleensä jo pentuiässä. Molemminpuolinen muutos johtaa sarveiskalvon epiteelikerroksen tuhoutumiseen. Sairautta todetaan manxeilla. Sairauteen ei ole hoitoa.
Etukammion, linssin ja verkkokalvon ongelmat
Viherkaihissa silmän sisäinen paine nousee, koska silmän nestekierto on häiriintynyt, ja kammionesteen poistuminen on vaikeutunut. Mikäli painetta ei saada alenemaan lääkityksellä, silmä turpoaa ja sokeutuu. Viherkaihia tavataan harvoin kissalla. Roduista siamilaiset ovat yliedustettuina.
Chediak-Higashi-syndrooma persialaisilla aiheuttaa muiden oireiden (verenvuototaipumus, infektioherkkyys ja pigmentaatiomuutokset) lisäksi muutoksia juuri etukammion, linssin ja verkkokalvon alueelle. Sairautta on löydetty persialaisilla.
Harmaakaihi eli linssin samentuma haittaa näkökykyä sitä enemmän mitä suuremmalla alueella samentuma ilmenee. Toisinaan samentuma voi olla niin pieni, ettei sillä ole merkitystä eläimen näkökyvylle. Perinnöllistä linssin samentumaa tavataan harvakseltaan persialaisilla, briteillä ja birmoilla. Hoitona voidaan käyttää pupillia suurentavaa lääkitystä, mikäli muutos on linssin keskellä. Tällöin kissa näkee pupillin reunalta samentuman ohi.
Verkkokalvon surkastumaa tavataan roduista kahdella eli abessinialaisella ja persialaisella. Muutokset havaitaan yleisimmin nuorilla, alle 2-vuotiailla kissoilla. Muutokset johtavat kissan sokeutumiseen, ja hoitokeinoa ei ole.
Yhteenveto
Kirjoituksessa on paneuduttu erityisesti silmien perinnöllisiin vikoihin ja sairauksiin. Koska rotukissakantamme Suomessa ovat jokseenkin pieniä tulee meidän pitää ne sitäkin terveempänä. Kirjoituksen aineisto on koottu kansainvälisistä teoksista jolloin jotkut ongelmat voivat olla tuntemattomia meillä ja taasen arkipäivää "rapakon takana". Tuontikissojen myötä saadaan uutta verta kissaloihin ja samalla laajennetaan geenipohjaa. Tuliaisina voi tulla myös ei-toivottuja ominaisuuksia, joista meillä tulee olla tietoa, jotta voidaan reagoida ennenkuin niistä pääsee kehittymään ongelmia.
Silmän asentovirhe eli karsastus ilmenee yleisimmin sisäkierteisyytenä eli katse on kohti nenänpäätä. Tämä ongelma voi olla pelkästään toispuolinen jolloin terve silmä on asennoltaan ja liikkuvuudeltaan täysin normaali. Kiertyneessä silmässä liikelaajuus on rajallinen, mutta muuten näkö on normaali. Vikaa tavataan eniten siamilaisilla ja niillä roduilla, joissa siamilaista on jossain vaiheessa käytetty rodunjalostukseen.
Silmämunan kokoon vaikuttava perinnöllinen silmien ja kallon kehityshäiriö tavataan burmilla. Sairastuneilla yksilöillä kallon muoto on epänormaali siten, että silmien väli on normaalia suurempi (ulkonevat silmät). Toisinaan sairastuneissa pentueissa nähdään vain luomien ja sarveiskalvon alueella ylimääräisiä karvatupsuja (dermoids), joita voidaan kirurgisesti poistaa, mikäli ne kissaa haittaavat.
Silmäluomien perinnöllistä alikehittyneisyyttä tavataan myös burmilla. Luomesta voi puuttua osa, jolloin sidekalvo liittyy suoraan ihoon, ja sarveiskalvo ärtyy. Ärtyminen johtuu taas siitä, että luomi ei ole suojaamassa ja pitämässä sarveiskalvoa kosteana. Puuttuva luomialue voidaan kirurgisesti korjata. Samoilla yksilöillä esiintyy myös ylimääräisiä karvatupsuja luomilla, sarveiskalvolla ja nenäontelossa. Nenäontelossa ne voivat olla myös karvattomina, nuijamaisina muodostelmina.
Luomien asentovirheistä yleisin on sisäkierteisyys (entropium). Vaiva ilmenee useimmiten alaluomessa ja erityisesti luomen sisänurkassa. Kiertyminen aiheuttaa luomessa olevien karvojen jatkuvan hankaamisen sarveiskalvoon ja kroonisen ärsytystilan. Silmän ärtyminen aiheuttaa kroonista silmävuotoa. Sarveiskalvohankauksesta on seurauksena sarveiskalvon samentuma eli sarveiskalvo muuttuu harmaaksi ja myöhemmin pigmentoituu, tällöin näkö tällä alueella heikkenee. Jatkuva ärsytystila altistaa myös bakteeriperäisille tulehduksille. Vaiva on yleisin persialaisilla. Kirurginen luomien korjaus on paras ratkaisu ongelmaan.
Vilkkuluomi eli kolmas silmäluomi on kiinnittyneenä alaluomen taakse, ja vilkkuluomeen kiinnittyneenä on kyynelrauhanen. Toisinaan kyynelrauhanen voi "pullahtaa" näkyviin silmän sisänurkassa ja vilkkuluomi taittuu ulospäin. Taittuminen näkyy punaisena pallona silmän sisänurkassa, ja ilmiötä kutsutaankin nimellä cherry eye eli kirsikkasilmä. On yleistä, että ensin tämä näkyy vain toisessa silmässä, mutta myöhemmin sairastuu myös toinen. Burmat ovat tämän ongelman suhteen yliedustettuina. Jälleen kerran kirurginen hoito takaa parhaan lopputuloksen. Hoitamattomana vaiva voi johtaa sarveiskalvon haavautumiseen.
Kyynelrauhasen toimimattomuus aiheuttaa silmän kuivumisen, ja sarveiskalvo samentuu, jolloin eläin sokeutuu. Sairautta kutsutaan nimellä kuivasilmä eli keratokonjunktivitis sicca. Mikäli rauhanen toimii osittain, tilannetta voidaan hoitaa silmätipoilla, jotka stimuloivat kyynelten tuottoa. Jos taas kyyneliä ei juurikaan erity, täytyy silmien kostutus hoitaa keinotekoisesti tiheästi tiputetuilla kostutustipoilla. Kuivasilmäisyyttä tavataan burmilla.
Kyynelkanavien puuttuminen tai ahtautuminen aiheuttaa kissalle jatkuvaa silmävuotoa, koska kyyneleet eivät pääse vaeltamaan vapaasti kanavaa pitkin nenäonteloon. Puuttuva tai erittäin ahdas kyynelkanava on tyypillinen persialaisen ongelma. Melkein aina ongelmat ovat nimenomaan alaluomen ongelmia. Burmilla esiintyy kyynelkanavan alaluomen puoleisen aukon (punctan) puutosta, jolloin kanava on olemassa, mutta aukko alaluomen sisänurkassa on ohuen kalvon peittämä. Aukko voidaan yrittää löytää kanyloimalla kyynelkanava ylemmän punctan kautta ja ruiskuttamalla kyynelkanavaan nestettä. Tällöin on nähtävissä pieni pullistuma sillä alueella, josta alempi puncta puuttuu. Kirurgisesti voidaan koettaa avata uusi aukko oikeaan kohtaan, mutta läheskään aina se ei onnistu.
Sarveiskalvoon liittyvät ongelmat
Dermoidit (karvatupsut), joista kerrottiin jo edellä voivat siis esiintyä myös sarveiskalvon alueella, jolloin ne haittaavat näkemistä ja altistavat silmän krooniselle ärsytykselle. Ongelma esiintyy burmilla, ja sitä voidaan hoitaa kirurgisesti poistamalla dermoidi.
Sarveiskalvosekvestereitä nähdään tyypillisimmin persialaisilla ja siamilaisilla. Sekvesteri näkyy joko pyöreänä tai soikion muotoisena muutoksena sarveiskalvon pinnalla, väriltään muutos vaihtelee vaaleanruskeasta lähes mustaan. Alueen reunoilla voi olla nähtävissä verisuonitusta. Sekvesterimuodostukselle ei ole löydetty mitään selkeää syytä. Toisinaan muutos voi hävitä itsestään, joten alkavaa pientä muutosta voi hoitaa oireiden mukaisesti silmätipoilla. Mikäli muutos on paksu ja suuri, voidaan sitä poistaa kirurgisesti.
Monet entsyyminpuutossairaudet aiheuttavat myös sarveiskalvo-oireita. Kyseisissä sairauksissa elimistöstä puuttuva entsyymi aiheuttaa sen substraatin kertymistä elimistöön, koska muut entsyymit eivät voi substraattia hajottaa. Kissoilla entsyymipuutossairaudet ovat harvinaisia mutta periytyviä. Mannosidoosia tavataan persialaisilla, gangliosidoosia taas siamilaisella, koratilla ja kotikissoilla. Mucopolysakkaridoosia tavataan siamilaisella ja kotikissalla. Tähän sairauteen ei ole mitään hoitokeinoa, ja oireet eivät ole yksinomaan sarveiskalvomuutoksia aiheuttavia. Oireina voi olla myös halvausoireita, heikkoutta, lihasten nykimistä, ennenaikaisia synnytyksiä ja pentukuolemia.
Sarveiskalvon kehityshäiriö (corneadystrofia) havaitaan yleensä jo pentuiässä. Molemminpuolinen muutos johtaa sarveiskalvon epiteelikerroksen tuhoutumiseen. Sairautta todetaan manxeilla. Sairauteen ei ole hoitoa.
Etukammion, linssin ja verkkokalvon ongelmat
Viherkaihissa silmän sisäinen paine nousee, koska silmän nestekierto on häiriintynyt, ja kammionesteen poistuminen on vaikeutunut. Mikäli painetta ei saada alenemaan lääkityksellä, silmä turpoaa ja sokeutuu. Viherkaihia tavataan harvoin kissalla. Roduista siamilaiset ovat yliedustettuina.
Chediak-Higashi-syndrooma persialaisilla aiheuttaa muiden oireiden (verenvuototaipumus, infektioherkkyys ja pigmentaatiomuutokset) lisäksi muutoksia juuri etukammion, linssin ja verkkokalvon alueelle. Sairautta on löydetty persialaisilla.
Harmaakaihi eli linssin samentuma haittaa näkökykyä sitä enemmän mitä suuremmalla alueella samentuma ilmenee. Toisinaan samentuma voi olla niin pieni, ettei sillä ole merkitystä eläimen näkökyvylle. Perinnöllistä linssin samentumaa tavataan harvakseltaan persialaisilla, briteillä ja birmoilla. Hoitona voidaan käyttää pupillia suurentavaa lääkitystä, mikäli muutos on linssin keskellä. Tällöin kissa näkee pupillin reunalta samentuman ohi.
Verkkokalvon surkastumaa tavataan roduista kahdella eli abessinialaisella ja persialaisella. Muutokset havaitaan yleisimmin nuorilla, alle 2-vuotiailla kissoilla. Muutokset johtavat kissan sokeutumiseen, ja hoitokeinoa ei ole.
Yhteenveto
Kirjoituksessa on paneuduttu erityisesti silmien perinnöllisiin vikoihin ja sairauksiin. Koska rotukissakantamme Suomessa ovat jokseenkin pieniä tulee meidän pitää ne sitäkin terveempänä. Kirjoituksen aineisto on koottu kansainvälisistä teoksista jolloin jotkut ongelmat voivat olla tuntemattomia meillä ja taasen arkipäivää "rapakon takana". Tuontikissojen myötä saadaan uutta verta kissaloihin ja samalla laajennetaan geenipohjaa. Tuliaisina voi tulla myös ei-toivottuja ominaisuuksia, joista meillä tulee olla tietoa, jotta voidaan reagoida ennenkuin niistä pääsee kehittymään ongelmia.
Lähde: KissaWiki