Yleisimpiä sairauksia
Tarttuvat taudit
Loiset
Loiset voidaan jakaa ulko- ja sisäloisiin. Sisäloisia vastaan koirat tulisi madottaa vähintään kaksi kertaa vuodessa. Kesäaikaan ulkoloisia vastaan voi suojautua erilaisilla punkkikarkotteilla ja -pannoilla.
Luuston sairaudet
Silmäsairaudet
Muita sairauksia
- Rabies eli vesikauhu
- Penikkatauti
- Kennelyskä
- Parvo
- Tarttuva maksatulehdus
Loiset
Loiset voidaan jakaa ulko- ja sisäloisiin. Sisäloisia vastaan koirat tulisi madottaa vähintään kaksi kertaa vuodessa. Kesäaikaan ulkoloisia vastaan voi suojautua erilaisilla punkkikarkotteilla ja -pannoilla.
- Ulkoloiset
- Täi
- Väive
- Kirppu
- Punkit: punkki, korvapunkki, nenäpunkki, hilsepunkki, sikaripunkki, syyhypunkki (kapi)
- Sisäloiset
- Suolinkainen
- Hakamato
- Heisimato
- Piiskamato
- Sydänmato (rokottaminen mahdollista)
Luuston sairaudet
- Lonkkaniveldysplasia eli lonkkavika
- Kyynärdysplasia
- Polvilumpioluksaatio
- Sakralisaatio
Silmäsairaudet
- cKCS eli koiran kuivasilmäisyys
- RD eli verkkokalvon vajaakehitys
- PRA verkkokalvon surkastuminen
- HC eli harmaakaihi
- CEA eli Collie Eye Anomaly
- MPP eli membrana persistens pupillaris
- PHTVL/PHPV eli jäänteitä linssin ja silmänpohjan välisestä sikiökautisesta verisuonesta
- Distichiasis
Muita sairauksia
- Hammaspuutokset
- Purentavika
- Kivesvika
- Sydänvika
- Krooninen aktiivinen hepatiitti eli CAH
- Perinnöllinen kuparitoksikoosi
- Iris Coloboma
- Vatsalaukunkiertymä
Lähde; Wikipedia
Perustietoa
Koirarodut ovat syntyneet usein tiukan suku- ja linjasiitoksen tuloksena ja tästä syystä monet puhdasrotuiset koirat kärsivät perinnöllisistä sairauksista. Tämän lisäksi koirilla on myös monia ei-perinnöllisiä sairauksia. Koirat voidaan rokottaa tiettyjä tarttuvia tauteja vastaan ja Suomessa rokotettujen koirien määrä on suhteessa suuri. Suomessa koirat rokotetaan tavallisesti tarttuvaa maksatulehdusta, parvoripulia, kennelyskää, rabiesta ja penikkatautia vastaan.
Koiralla on todettu yli 400 perinnöllistä sairautta ja on todennäköistä, että jokainen koirayksilö kantaa noin 20 eri sairausgeeniä. Rotuja luotaessa on pyritty rodun sisällä yhtenäiseen käyttäytymiseen ja ulkonäköön sen mukaan, mihin käyttötarkoitukseen rotua on tarvittu ja tässä on käytetty apuna myös sukusiitosta. Tämän seurauksena rodun sisällä perimä voi olla hyvin yhtenäinen. Tällöin on todennäköisempää, että pentu perii saman geeniversion molemmilta vanhemmiltaan.
Usein on esitetty väite, että monirotuiset koirat olisivat puhdasrotuisia terveempiä. Ne voivat olla juuri niin terveitä, kuin mitä niiden vanhemmat tai esivanhemmat ovat olleet. Monirotuisuus ei sinänsä takaa terveyttä. Yhdistettäessä kaksi täysin erilaista rotua keskenään, lopputulos voi olla sekä käyttäytymisen että ulkonäön suhteen täysi yllätys. Rotukoirasta pystytään varmemmin ennustamaan, miten se tulee käyttäytymään ja miltä näyttämään - toki rotukohtaisen vaihtelun puitteissa. Monessa käyttötarkoituksessa ennustettavuus on toivotumpaa kuin yllätyksellisyys.
Suomen Kennelliitto ja rotujärjestöt keräävät tietoa koirilla esiintyvistä sairauksista. Esim. ilmoittamalla koirasi kuolinsyyn Omakoira-palvelun kautta Koiranet -tietokantaan, tuet tervettä koiranjalostusta. Suunnitteilla on myös laajempia tiedonkeräysmenetelmiä ja kyselyitä myös koiran luonteen ja käyttäytymisen osalta.
Perinnölliset sairaudetSairauden aiheuttajageenit ovat usein piileviä (resessiivinen) eli sairaus ei tule esiin vain yhden geenin kantajalla. Jos sattumanvaraisesti yhdistetään kaksi saman sairausgeenin kantajaa, jälkeläiset voivat sairastua. Monessa sairaudessa on kuitenkin kyse useiden eri geenien ja ympäristövaikutusten yhteistyön tuloksesta, joten sairauden puhkeaminen ei aina ole näin yksiselitteistä. Jos sairaus esiintyy suunnilleen samanlaisena roduittain, linjoittain tai suvuittain, on todennäköistä, että kyseessä on perinnöllinen sairaus, vaikka periytymismekanismi olisikin tuntematon. Omistaja pystyy myös vaikuttamaan koiransa terveyteen ja sen elinkaaren pituuteen ruokinnan ja liikunnan avulla. Yksi koiran suurimmista terveydellisistä riskitekijöistä on ylipaino ja lihavuus, jotka voivat lyhentää sen elinaikaa jopa 20 % normaalipainoiseen koiraan verrattuna altistamalla erilaisille sairauksille.
Tiettyjä koirien perinnöllisiä sairauksia vastustetaan rotukohtaisten perinnöllisten vikojen- ja sairauksien vastustamisohjelmien (PEVISA) avulla. Rotujärjestö voi perustaa ohjelman ja valita siihen haluamansa vastustettavat sairaudet ja esittää sitten ohjelmaa Suomen Kennelliiton hyväksyttäväksi. Yleisimmin ohjelmat sisältävät perinnöllisten silmäsairauksien, tuki- ja liikuntaelinsairauksien sekä sydänsairauksien tutkimuksia ja/tai jalostusrajoituksia. Virallisten PEVISA-ohjelmiin kuuluvien sairauksien tutkimustulokset ovat koirakohtaisesti nähtävillä Koiranet-tietokannassa. Nykyisin monelle rodulle ja sairaudelle on tarjolla myös kaupallisia geenitestejä, joiden avulla voidaan tutkia koiran perimää jonkin tietyn sairauden suhteen. Näiden käyttäminen jalostuksen apuna on erittäin toivottavaa.
Jos koirasi sairastuu johonkin perinnölliseen sairauteen tai se todetaan geneettisesti sairaaksi taikka kantajaksi, ole avoin ja kerro siitä rodun jalostuksesta vastaavalle taholle, joka yleensä on rodun jalostustoimikunta. Tietojen salaaminen johtaa rodun vähitellen suuriin vaikeuksiin ja ehkä jopa jalostukselliseen umpikujaan. Vaikka koiraasi ei koskaan käytettäisi jalostukseen, sillä on aina olemassa vanhemmat, sisarukset ja muita sukulaisia, joiden kannalta tieto on tärkeä.
Teksti: Nina Menna, eläinlääkäri
Koiralla on todettu yli 400 perinnöllistä sairautta ja on todennäköistä, että jokainen koirayksilö kantaa noin 20 eri sairausgeeniä. Rotuja luotaessa on pyritty rodun sisällä yhtenäiseen käyttäytymiseen ja ulkonäköön sen mukaan, mihin käyttötarkoitukseen rotua on tarvittu ja tässä on käytetty apuna myös sukusiitosta. Tämän seurauksena rodun sisällä perimä voi olla hyvin yhtenäinen. Tällöin on todennäköisempää, että pentu perii saman geeniversion molemmilta vanhemmiltaan.
Usein on esitetty väite, että monirotuiset koirat olisivat puhdasrotuisia terveempiä. Ne voivat olla juuri niin terveitä, kuin mitä niiden vanhemmat tai esivanhemmat ovat olleet. Monirotuisuus ei sinänsä takaa terveyttä. Yhdistettäessä kaksi täysin erilaista rotua keskenään, lopputulos voi olla sekä käyttäytymisen että ulkonäön suhteen täysi yllätys. Rotukoirasta pystytään varmemmin ennustamaan, miten se tulee käyttäytymään ja miltä näyttämään - toki rotukohtaisen vaihtelun puitteissa. Monessa käyttötarkoituksessa ennustettavuus on toivotumpaa kuin yllätyksellisyys.
Suomen Kennelliitto ja rotujärjestöt keräävät tietoa koirilla esiintyvistä sairauksista. Esim. ilmoittamalla koirasi kuolinsyyn Omakoira-palvelun kautta Koiranet -tietokantaan, tuet tervettä koiranjalostusta. Suunnitteilla on myös laajempia tiedonkeräysmenetelmiä ja kyselyitä myös koiran luonteen ja käyttäytymisen osalta.
Perinnölliset sairaudetSairauden aiheuttajageenit ovat usein piileviä (resessiivinen) eli sairaus ei tule esiin vain yhden geenin kantajalla. Jos sattumanvaraisesti yhdistetään kaksi saman sairausgeenin kantajaa, jälkeläiset voivat sairastua. Monessa sairaudessa on kuitenkin kyse useiden eri geenien ja ympäristövaikutusten yhteistyön tuloksesta, joten sairauden puhkeaminen ei aina ole näin yksiselitteistä. Jos sairaus esiintyy suunnilleen samanlaisena roduittain, linjoittain tai suvuittain, on todennäköistä, että kyseessä on perinnöllinen sairaus, vaikka periytymismekanismi olisikin tuntematon. Omistaja pystyy myös vaikuttamaan koiransa terveyteen ja sen elinkaaren pituuteen ruokinnan ja liikunnan avulla. Yksi koiran suurimmista terveydellisistä riskitekijöistä on ylipaino ja lihavuus, jotka voivat lyhentää sen elinaikaa jopa 20 % normaalipainoiseen koiraan verrattuna altistamalla erilaisille sairauksille.
Tiettyjä koirien perinnöllisiä sairauksia vastustetaan rotukohtaisten perinnöllisten vikojen- ja sairauksien vastustamisohjelmien (PEVISA) avulla. Rotujärjestö voi perustaa ohjelman ja valita siihen haluamansa vastustettavat sairaudet ja esittää sitten ohjelmaa Suomen Kennelliiton hyväksyttäväksi. Yleisimmin ohjelmat sisältävät perinnöllisten silmäsairauksien, tuki- ja liikuntaelinsairauksien sekä sydänsairauksien tutkimuksia ja/tai jalostusrajoituksia. Virallisten PEVISA-ohjelmiin kuuluvien sairauksien tutkimustulokset ovat koirakohtaisesti nähtävillä Koiranet-tietokannassa. Nykyisin monelle rodulle ja sairaudelle on tarjolla myös kaupallisia geenitestejä, joiden avulla voidaan tutkia koiran perimää jonkin tietyn sairauden suhteen. Näiden käyttäminen jalostuksen apuna on erittäin toivottavaa.
Jos koirasi sairastuu johonkin perinnölliseen sairauteen tai se todetaan geneettisesti sairaaksi taikka kantajaksi, ole avoin ja kerro siitä rodun jalostuksesta vastaavalle taholle, joka yleensä on rodun jalostustoimikunta. Tietojen salaaminen johtaa rodun vähitellen suuriin vaikeuksiin ja ehkä jopa jalostukselliseen umpikujaan. Vaikka koiraasi ei koskaan käytettäisi jalostukseen, sillä on aina olemassa vanhemmat, sisarukset ja muita sukulaisia, joiden kannalta tieto on tärkeä.
Teksti: Nina Menna, eläinlääkäri
Rokotukset
Koira suojataan merkittävimpiä tarttuvia tauteja vastaan rokottamalla. Rokottamisen tarkoituksena on nostaa elimistön vastustuskykyä tiettyjä taudinaiheuttajia vastaan.Kun immuunivaste tunnistaa sille ennestään tutun taudinaiheuttajan, tunnistus tapahtuu nopeasti eikä eläin sairastu.
Koiranpennut rokotetaan Suomessa penikkatautivirusta, tarttuvaa maksatulehdusta ja parvovirusta vastaan 12- ja 16-viikon iässä (kolmoisrokote). Lisäksi annetaan haluttaessa myös kennelyskärokotus (nelosrokote). Rabiesrokotus annetaan suositusten mukaan 16–20 viikon iässä.
Tutustu koiran rokotusohjelmaan Eviran internetsivuilla.
Penikkatauti, tarttuva maksatulehdus ja parvovirus ovat koiralle vaarallisia tarttuvia tauteja, jotka tarttuvat helposti pisaratartuntana koirasta toiseen. Parvovirus on erittäin kestävä virus, jonka saatat siirtää tietämättäsi esim. kengänpohjassa ulkoa kotiin. Kaikkia kolmea tautia esiintyy Suomessa satunnaisesti, joten kaikkien koirien suojaaminen rokottamalla on tarpeen.
Rokottaminen ei tuota riittävää vastustuskykyä välittömästi, vaan tähän kuluu yleensä joitakin viikkoja. Pennun kannattaa siitä huolimatta antaa seurustella tuttujen rokotettujen, kilttien ja turvallisten koirakavereiden kanssa, sillä se on pennun henkisen kehityksen kannalta erittäin tärkeää.
PenikkatautiPenikkataudin aiheuttaa morbillivirus, joka on helposti tarttuva ja leviävä. Pisaratartunnan lisäksi se voi tarttua kantoaikana emosta pentuihin istukan kautta. Aika tartunnan saamisesta oireiden alkamiseen vaihtelee 3–6 vuorokauteen. Oireita ovat kuume, yskä, sierain- ja silmävuoto, keuhkokokuume, ripuli, keskushermosto oireet (epileptiset kohtaukset, sokeus) ja myöhemmin saatetaan nähdä taudin sairastaneella koiralla paksuuntunut polkuanturoiden iho.
Tarttuva maksatulehdusTarttuvan maksatulehduksen aiheuttaja on adenoviruksiin kuuluva koiran adenovirus-1 (CAV1). Tartunta tapahtuu suorassa kontaktissa koirasta koiraan. Itämisaika eli aika tartunnasta oireiden alkamiseen on noin 6–9 vuorokautta. Oireita ovat väsymys, kuume, oksentelu, ripuli, ruokahaluttomuus, turvotukset, runsastunut juominen, keltaiset limakalvot, verenvuodot ja hengitystieoireet.
ParvovirusParvovirukset ovat erittäin kestäviä ja pitkäikäisiä viruksia. Tartunta voi siis tapahtua myös parvovirusta sisältävästä ympäristöstä koiraan. Itämisaika tartunnasta oireiden alkuun vaihtelee 4–7 vuorokauteen ja oireita ovat väsymys, syömättömyys, raju oksentelu ja ripuli, joka usein on veristä. Pikkupennuilla voi myös ilmetä äkilliseen kuolemaan johtavaa sydänlihastulehdusta.
Raivotauti eli rabiesRaivotauti eli rabies on vaarallinen tartuntatauti, johon voivat sairastua kaikki nisäkkäät ihminen mukaan lukien. Oireinen sairaus johtaa aina kuolemaan. Rabiesvirus leviää sairastuneen eläimen syljen välityksellä (purema) ja taudilla on pitkä itämisaika viikoista jopa kuukausiin. Rabiesvirus hakeutuu hermokudokseen ja aivoihin saakka edettyään johtaa lihasten toimintakyvyttömyyteen ja hengityshalvaukseen. Sairastuneen eläimen käytös voi muuttua ja tartunnan saaneet villieläimet hakeutuvat ihmisasutuksen lähelle. Rabiesta esiintyy Suomen lähialueilla Venäjällä ja Virossa ja kaikkien ulkomailta Suomeen saapuvien koirien on oltava rokotettu. Merkintä rokotuksesta tehdään koiran lemmikkieläinpassiin, jonka koira saa eläinlääkäriltä.
Teksti: Nina Menna, eläinlääkäri
Koiranpennut rokotetaan Suomessa penikkatautivirusta, tarttuvaa maksatulehdusta ja parvovirusta vastaan 12- ja 16-viikon iässä (kolmoisrokote). Lisäksi annetaan haluttaessa myös kennelyskärokotus (nelosrokote). Rabiesrokotus annetaan suositusten mukaan 16–20 viikon iässä.
Tutustu koiran rokotusohjelmaan Eviran internetsivuilla.
Penikkatauti, tarttuva maksatulehdus ja parvovirus ovat koiralle vaarallisia tarttuvia tauteja, jotka tarttuvat helposti pisaratartuntana koirasta toiseen. Parvovirus on erittäin kestävä virus, jonka saatat siirtää tietämättäsi esim. kengänpohjassa ulkoa kotiin. Kaikkia kolmea tautia esiintyy Suomessa satunnaisesti, joten kaikkien koirien suojaaminen rokottamalla on tarpeen.
Rokottaminen ei tuota riittävää vastustuskykyä välittömästi, vaan tähän kuluu yleensä joitakin viikkoja. Pennun kannattaa siitä huolimatta antaa seurustella tuttujen rokotettujen, kilttien ja turvallisten koirakavereiden kanssa, sillä se on pennun henkisen kehityksen kannalta erittäin tärkeää.
PenikkatautiPenikkataudin aiheuttaa morbillivirus, joka on helposti tarttuva ja leviävä. Pisaratartunnan lisäksi se voi tarttua kantoaikana emosta pentuihin istukan kautta. Aika tartunnan saamisesta oireiden alkamiseen vaihtelee 3–6 vuorokauteen. Oireita ovat kuume, yskä, sierain- ja silmävuoto, keuhkokokuume, ripuli, keskushermosto oireet (epileptiset kohtaukset, sokeus) ja myöhemmin saatetaan nähdä taudin sairastaneella koiralla paksuuntunut polkuanturoiden iho.
Tarttuva maksatulehdusTarttuvan maksatulehduksen aiheuttaja on adenoviruksiin kuuluva koiran adenovirus-1 (CAV1). Tartunta tapahtuu suorassa kontaktissa koirasta koiraan. Itämisaika eli aika tartunnasta oireiden alkamiseen on noin 6–9 vuorokautta. Oireita ovat väsymys, kuume, oksentelu, ripuli, ruokahaluttomuus, turvotukset, runsastunut juominen, keltaiset limakalvot, verenvuodot ja hengitystieoireet.
ParvovirusParvovirukset ovat erittäin kestäviä ja pitkäikäisiä viruksia. Tartunta voi siis tapahtua myös parvovirusta sisältävästä ympäristöstä koiraan. Itämisaika tartunnasta oireiden alkuun vaihtelee 4–7 vuorokauteen ja oireita ovat väsymys, syömättömyys, raju oksentelu ja ripuli, joka usein on veristä. Pikkupennuilla voi myös ilmetä äkilliseen kuolemaan johtavaa sydänlihastulehdusta.
Raivotauti eli rabiesRaivotauti eli rabies on vaarallinen tartuntatauti, johon voivat sairastua kaikki nisäkkäät ihminen mukaan lukien. Oireinen sairaus johtaa aina kuolemaan. Rabiesvirus leviää sairastuneen eläimen syljen välityksellä (purema) ja taudilla on pitkä itämisaika viikoista jopa kuukausiin. Rabiesvirus hakeutuu hermokudokseen ja aivoihin saakka edettyään johtaa lihasten toimintakyvyttömyyteen ja hengityshalvaukseen. Sairastuneen eläimen käytös voi muuttua ja tartunnan saaneet villieläimet hakeutuvat ihmisasutuksen lähelle. Rabiesta esiintyy Suomen lähialueilla Venäjällä ja Virossa ja kaikkien ulkomailta Suomeen saapuvien koirien on oltava rokotettu. Merkintä rokotuksesta tehdään koiran lemmikkieläinpassiin, jonka koira saa eläinlääkäriltä.
Teksti: Nina Menna, eläinlääkäri
Lähde; Koiran omistajan peruskurssi