Kokkidioosi
Kokkidi on yleisin loinen kaneilla. Kokkidioosi, yksi harvoista vakavista sairauksista kaneilla, tappaa enemmän nuoria kaneja kuin mikään muu sairaus. Kokkidioosin aiheuttaa alkueläin, joka hyökkää epiteelisoluihin joko sappitiehyeissä tai suolistossa, riippuen Eimerian lajista. On olemassa yli 10 erilaista Eimeria-suvun kokkidilajia, jotka vaikuttavat suolistossa.
Käytännöllisesti katsoen, maksakokkidioosi, aihettajana Eimeria stidae, on ongelma. Epiteelivauriot sappitiehyeissä aiheuttavat suuria pavunkokoisia valkoisia pilkkuja maksaan. Oireena kaneilla apaattisuus, ruokahaluttomuus ja maksanvajaatoiminnan oireita, keltaisuutta, ripulia, turvonnut vatsa, laihtuminen ja lopulta kuolema. Suolistokokkidioosin aiheuttaa yleensä monen Eimeria–lajin yhdistelmä, esim. E. magna, E. perforans, E. media ja E. sp. Sairastunut kani on ruokahaluton, se ei lisää painoaan ja istuu köyryssä takajalat eteenpäin ojennettuina, karva on pörhöllä ja on epäsiistin oloinen. Vakavassa tartunnassa äkillinen ripuli aiheuttaa nopean laihtumisen ja pömppövatsaisen ulkonäön. Ripuli vaatii hoitoa, jos mukana on bakteerien aiheuttama suolistotulehdus. Suolistokokkidioosiin sairastunut kani kuolee yleensä nestehukkaan tai yleiskunnon heiketessä mukaan tulee bakteeritulehdus jolloin sairaus muuttuu enterotoksemiaksi.
Kaikki kokkidilajit eivät aiheuta sairautta, kani voi kantaa kokkidioosia vaikka itse olisikin täysin oireeton. Aikuinen loinen elää suolistossa tai maksassa. Munat siirtyvät ulosteisiin. Kani syntyy ilman kokkidioosia, mutta saa tartunnan nuollessaan jalkojaan, turkkiaan tai häkkiä tai syödessään ruokaa, joka on saastunut kokkidin munilla. Kokkidioosin hoito tuntuu olevan jatkuvaa taistelua. Sulfa on ollut ainoa lääkevaihtoehto vuosia (Ditrim). Kokkidin munat menestyvät kosteissa olosuhteissa ja voivat elää useita kuukausia ympäristössä. Hyvin tehokas keino kokkidioosin kontrollointiin on päivittäinen siivous. Tämä tuntuu vähentävän maksakokkidioosin esiintyvyyttä mutta ei välttämättä vaikuta suolistomuodon esiintyvyyteen. Joihinkin kasvatukseen suunniteltuihin rehuihin on lisätty kokkidiostattia, robedinin, estämään kokkidioosia.
Kaninpoikanen saa tartunnan emoltaan lähtiessään pesästä ja aloittaessaan heinän syömisen, jos tällöin heinä on saastunut kokkideilla on tartunta varma. Tartunnan laajuus ja kaninpoikasen synnynnäinen vastustuskyky on ratkaiseva tekijä sairastuuko poikanen vai ei. Usein poikueen heikoin kuolee ja muut pärjäävät usein ilman näkyviä oireita. Jos poikasilla on jo jokin muu yleiskuntoa heikentävä tekijä, esim. nuhatartuna emolta, riittämätön hygienia tai ruokinta, sairastuvuusprosentti on selvästi korkeampi ja myöskin seuraukset vakavammat.
Kokkidioosi tarttuu:
Kokkidioosi jaetaan maksakokkidioosiin ja suolistokokkidioosiin.
Oireet:
Maksakokkidioosi
Suolistokokkidioosi (yleensä poikasilla)
Hoito
Käytännöllisesti katsoen, maksakokkidioosi, aihettajana Eimeria stidae, on ongelma. Epiteelivauriot sappitiehyeissä aiheuttavat suuria pavunkokoisia valkoisia pilkkuja maksaan. Oireena kaneilla apaattisuus, ruokahaluttomuus ja maksanvajaatoiminnan oireita, keltaisuutta, ripulia, turvonnut vatsa, laihtuminen ja lopulta kuolema. Suolistokokkidioosin aiheuttaa yleensä monen Eimeria–lajin yhdistelmä, esim. E. magna, E. perforans, E. media ja E. sp. Sairastunut kani on ruokahaluton, se ei lisää painoaan ja istuu köyryssä takajalat eteenpäin ojennettuina, karva on pörhöllä ja on epäsiistin oloinen. Vakavassa tartunnassa äkillinen ripuli aiheuttaa nopean laihtumisen ja pömppövatsaisen ulkonäön. Ripuli vaatii hoitoa, jos mukana on bakteerien aiheuttama suolistotulehdus. Suolistokokkidioosiin sairastunut kani kuolee yleensä nestehukkaan tai yleiskunnon heiketessä mukaan tulee bakteeritulehdus jolloin sairaus muuttuu enterotoksemiaksi.
Kaikki kokkidilajit eivät aiheuta sairautta, kani voi kantaa kokkidioosia vaikka itse olisikin täysin oireeton. Aikuinen loinen elää suolistossa tai maksassa. Munat siirtyvät ulosteisiin. Kani syntyy ilman kokkidioosia, mutta saa tartunnan nuollessaan jalkojaan, turkkiaan tai häkkiä tai syödessään ruokaa, joka on saastunut kokkidin munilla. Kokkidioosin hoito tuntuu olevan jatkuvaa taistelua. Sulfa on ollut ainoa lääkevaihtoehto vuosia (Ditrim). Kokkidin munat menestyvät kosteissa olosuhteissa ja voivat elää useita kuukausia ympäristössä. Hyvin tehokas keino kokkidioosin kontrollointiin on päivittäinen siivous. Tämä tuntuu vähentävän maksakokkidioosin esiintyvyyttä mutta ei välttämättä vaikuta suolistomuodon esiintyvyyteen. Joihinkin kasvatukseen suunniteltuihin rehuihin on lisätty kokkidiostattia, robedinin, estämään kokkidioosia.
Kaninpoikanen saa tartunnan emoltaan lähtiessään pesästä ja aloittaessaan heinän syömisen, jos tällöin heinä on saastunut kokkideilla on tartunta varma. Tartunnan laajuus ja kaninpoikasen synnynnäinen vastustuskyky on ratkaiseva tekijä sairastuuko poikanen vai ei. Usein poikueen heikoin kuolee ja muut pärjäävät usein ilman näkyviä oireita. Jos poikasilla on jo jokin muu yleiskuntoa heikentävä tekijä, esim. nuhatartuna emolta, riittämätön hygienia tai ruokinta, sairastuvuusprosentti on selvästi korkeampi ja myöskin seuraukset vakavammat.
Kokkidioosi tarttuu:
- Emältä poikasille.
- Aikuiselta kanilta toiseen aikuiseen.
- Ruuasta johon kanin ulostanut.
- Häkistä jossa aiemmin asunut kani jolla kokkiditartunta.
Kokkiditartuntaa sairastuneelta eläimeltä on melkein mahdoton välttää, joten helpompi on hoitaa kanit niin, että kokkiditartunta ei saisi valtaisia mittoja ja näin tulisi kohtalokkaaksi. Huono hygienia edesauttaa kokkidien viihtymistä ja näin myös edistää tarttumista.
Hyvin harva kaninpoikanen kuolee vain ja ainoastaan suolistokokkidin aiheuttamaan ripuliin vaan mukana on usein myös bakteeritulehdus. Maksakokkidioosi on vakavampi sairaus ja jos sairaus pääsee iskemään kanilaan, kannattaa keskustella vakavasti eläinlääkärin kanssa toimenpiteistä.
Kokkidioosi jaetaan maksakokkidioosiin ja suolistokokkidioosiin.
Oireet:
Maksakokkidioosi
- Yleinen heikkous
- Maksan vajaatoiminnan oireet
- Keltaisuus
- Ripuli
- Turvonnut vatsa
- Kuolema
Suolistokokkidioosi (yleensä poikasilla)
- Usein verinen ja limainen ripuli
- Painonlasku
- Syömättömyys
- Vakavissa tapauksissa kuivuminen ja kuolema
- maksakokkidioosin aiheuttaa maksan pinnalla elävä Eimeria stiedae-loinen,
- suolistokokkidioosin aiheuttaa suoliston pinnalla elävä Eimeria magna, Eimeria perforans ja Eimeria media- loiset (usein kaikki yhdessä).
Hoito
- antibioottihoito
- Hobby Plus Cuni Fit+- kanipelletti sisältää kokkidiostaattia (lääkettä kokkidia-loisia vastaan), joka on hyvä ennaltaehkäisy varsinkin poikasille. Tärkein ennaltaehkäisy on kuitenkin häkin puhtaanapito. Loiset pitävät kosteudesta ja saattavat elää kanin ulkopuolella kuukausia.
Lähteet: KaniWiki, puput.net