Sivun aiheet:
Jos haluat lukea vain tiettyä osa-aluetta, paina ctrl ja F niin selaimen yläosaan avautuu hakulaatikko (pitäisi toimia useimmilla selaimilla)
- Kissan perushoito
- Kissan hankkiminen
- Turkki ja puhtaus
- Hampaat
- Kynnet
- Korvat
- Sisäsiisteyskasvatus ja hiekkalaatikon hoito
- Ruokinta
Jos haluat lukea vain tiettyä osa-aluetta, paina ctrl ja F niin selaimen yläosaan avautuu hakulaatikko (pitäisi toimia useimmilla selaimilla)
Kissan perushoito
Kissan perushoitoon kuuluu mm. ruokinnasta ja hiekkalaatikon kunnosta huolehtiminen. Myös kissan turkki ja kynnet saattavat vaatia hoitoa. Lisäksi erilaiset rokotukset ym. kuuluvat olennaisesti kissan hoitoon.
Kissa tarvitsee:
Pidä kissasi kunnossa
Leikkiminen on kissalle erittäin tärkeää aina pennusta seniori-ikään asti. Leikkiminen kissan kanssa on myös yksi hauskimpia asioita, joita kissan omistaminen tuo tullessaan.
Leikkiminen ja kissan aktivoiminen pitävät kissan hoikassa kunnossa, mikä edistää sen terveyttä. Leikki myös rohkaisee kissaa toteuttamaan luontaisia metsästysviettejään.
Mukavaa yhteiseloa
Vastoin yleistä tietoa kissanpennulle voi opettaa muutamia tarpeellisia asioita. Voit opettaa pennun tuntemaan nimensä ja tulemaan luoksesi kutsusta. Mitä aiemmin aloitat opetuksen, sen parempiin tuloksiin voitte yltää.
Kissanpentu on hyvä tutustuttaa ihmisiin, muihin kissoihin ja koiriin silloin, kun se on nuori ja valmis omaksumaan kaikkia uusia asioita. Heti kun pentu on riittävän vanha liikkumaan itsenäisesti, se kohtaa uudet asiat pelottomasti. Ensimmäinen oppimisvaihe ajoittuu noin kolmen viikon ikään, kun pennun silmät ja korvat avautuvat ja se alkaa tutustua ympäröivään maailmaan.
Kissa tarvitsee:
- hyvälaatuista ruokaa
- raikasta vettä
- sopivasti liikuntaa, aktivointia ja virikkeistämistä
- seuraa
- paljon lepoa ja perhe-elämää
- sekä säännöllisiä hoitotoimenpiteitä.
Pidä kissasi kunnossa
Leikkiminen on kissalle erittäin tärkeää aina pennusta seniori-ikään asti. Leikkiminen kissan kanssa on myös yksi hauskimpia asioita, joita kissan omistaminen tuo tullessaan.
Leikkiminen ja kissan aktivoiminen pitävät kissan hoikassa kunnossa, mikä edistää sen terveyttä. Leikki myös rohkaisee kissaa toteuttamaan luontaisia metsästysviettejään.
Mukavaa yhteiseloa
Vastoin yleistä tietoa kissanpennulle voi opettaa muutamia tarpeellisia asioita. Voit opettaa pennun tuntemaan nimensä ja tulemaan luoksesi kutsusta. Mitä aiemmin aloitat opetuksen, sen parempiin tuloksiin voitte yltää.
Kissanpentu on hyvä tutustuttaa ihmisiin, muihin kissoihin ja koiriin silloin, kun se on nuori ja valmis omaksumaan kaikkia uusia asioita. Heti kun pentu on riittävän vanha liikkumaan itsenäisesti, se kohtaa uudet asiat pelottomasti. Ensimmäinen oppimisvaihe ajoittuu noin kolmen viikon ikään, kun pennun silmät ja korvat avautuvat ja se alkaa tutustua ympäröivään maailmaan.
Kissan hankkiminen
Kissa sopii hyvin niin kaupunkiin kuin maalle. Vaikka se on ehkä helpompi hankinta kuin koira, tulisi kissan hankinnan olla yhtä harkittu teko kuin koiranpennun hankkiminen. Pitkäaikaisesta valistustyöstä huolimatta kissoja valitettavasti hankitaan yhä "kesäkissoiksi" ja niitä hylätään yhä vieläkin ympäri vuoden. Niinpä kissaa hankittaessa yksi vaihtoehto on hankkia se eläinsuojeluyhdistyksien kautta. Tällöin hankintaan voi suhtautua eläinsuojelutyönä: eläinsuojeluyhdistysten tai kaupunkien ja kuntien löytöeläintalot eivät ole ”kissakauppoja”, kissojen aikaisemmista elinolosuhteista ei ole välttämättä juurikaan tietoa, eikä kantavien emojen olosuhteetkaan ole aina olleet parhaat mahdolliset. Tätä kautta voi kuitenkin saada todella ihanan ja rakastettavan kissan, vaikkakin kannattaa varautua myös siihen, että kissa saattaa tarvita eläinlääkärin hoitoa ja erikoisruokia kuntoutuakseen ja ongelmat voivat ilmaantua myöhemminkin.
Rotukissa vai kotikissa?
Valitettavan usein ostaja saattaa pettyä ostettuaan pikku ilmoituksien kautta itselleen rotukissan, joka ei sitä sitten olekaan. Rotukissalla on aina rekisterikirja mukana ja sen kasvattaja on allekirjoittanut Suomen Kissaliiton laatiman kasvattajasitoumuksen, jossa sitoudutaan mm. huolehtimaan kissoista asiallisesti ja kielletään pentujen ”tuottaminen”, joka rasittaa emokissaa. Nämä kavattajanimen omaavat kasvattajat testaavat kissansa, kasvattavat terveillä kissoilla ja noudattavat sääntöjä. Heiltä kissan ostaja saa rekisterikirjan, jossa on kissan esivanhemmat merkitty neljän sukupolven ajalta. Pentu luovutetaan aikaisintaan 12 viikkoa vanhana, sisäsiistinä, useasti madotettuna, kahdesti rokotettuna ja eläinlääkärin tarkastamana uudelle omistajalle. Mukaan saa aina Kissaliiton kissaoppaan ja rotu- ja kasvattajakohtaiset ohjeet.
Pentutehtailijoita on valitettavasti myös kissojen kasvattajina, pentuja teetetään sairailla kissoilla ja kotikissojen väitetään olevan rotukissoja. Jokainen kissa jolla ei ole rekisterikissaa on kotikissa, erityinen ja tärkeä omistajalleen kaikessa komeudessaan, mutta siitä on turha maksaa rotukissan hintaa myyjän epämääräisten selittelyjen perusteella.
Kasvatuksessa käytettävät kissat testataan FELV (leukoosi) ja FIV (kissa AIDS) varalta. Testien teettäminen maksaa n.100 euroa / kerta, joten jo niiden vuoksi yksikään siitosuroksen omistaja ei laske kissaansa tekemään esim. ”puolinorjalaisia” metsäkissoja. Lisäksi esimerkiksi kissamaailman korkein titteli ” Eurooppa Champion” vaatii kissalta 21 sertifikaattia ja vähintään 5 ulkomaan matkaa. Tällöin siitoskissan arvo on huomattava ja omistajat huolehtivat niistä jo senkin vuoksi hyvin.
Yksi vai useampia?
Jos kotona ei ole ketään päiväsaikaan, on ’inhimillistä’ ottaa kaksi kissaa yhden sijasta. Kissoista on silloin seuraa toisilleen eikä kahdessa kissassa hoitajan kannalta ole paljoakaan enempää työtä. Jos aikoo ottaa useamman kuin yhden kissan, on parasta ottaa ne yhtä aikaa ja vieläpä samasta pesueesta, sillä silloin ne tarjoavat turvaa toisilleen uudessa ympäristössä.
Rotukissa vai kotikissa?
Valitettavan usein ostaja saattaa pettyä ostettuaan pikku ilmoituksien kautta itselleen rotukissan, joka ei sitä sitten olekaan. Rotukissalla on aina rekisterikirja mukana ja sen kasvattaja on allekirjoittanut Suomen Kissaliiton laatiman kasvattajasitoumuksen, jossa sitoudutaan mm. huolehtimaan kissoista asiallisesti ja kielletään pentujen ”tuottaminen”, joka rasittaa emokissaa. Nämä kavattajanimen omaavat kasvattajat testaavat kissansa, kasvattavat terveillä kissoilla ja noudattavat sääntöjä. Heiltä kissan ostaja saa rekisterikirjan, jossa on kissan esivanhemmat merkitty neljän sukupolven ajalta. Pentu luovutetaan aikaisintaan 12 viikkoa vanhana, sisäsiistinä, useasti madotettuna, kahdesti rokotettuna ja eläinlääkärin tarkastamana uudelle omistajalle. Mukaan saa aina Kissaliiton kissaoppaan ja rotu- ja kasvattajakohtaiset ohjeet.
Pentutehtailijoita on valitettavasti myös kissojen kasvattajina, pentuja teetetään sairailla kissoilla ja kotikissojen väitetään olevan rotukissoja. Jokainen kissa jolla ei ole rekisterikissaa on kotikissa, erityinen ja tärkeä omistajalleen kaikessa komeudessaan, mutta siitä on turha maksaa rotukissan hintaa myyjän epämääräisten selittelyjen perusteella.
Kasvatuksessa käytettävät kissat testataan FELV (leukoosi) ja FIV (kissa AIDS) varalta. Testien teettäminen maksaa n.100 euroa / kerta, joten jo niiden vuoksi yksikään siitosuroksen omistaja ei laske kissaansa tekemään esim. ”puolinorjalaisia” metsäkissoja. Lisäksi esimerkiksi kissamaailman korkein titteli ” Eurooppa Champion” vaatii kissalta 21 sertifikaattia ja vähintään 5 ulkomaan matkaa. Tällöin siitoskissan arvo on huomattava ja omistajat huolehtivat niistä jo senkin vuoksi hyvin.
Yksi vai useampia?
Jos kotona ei ole ketään päiväsaikaan, on ’inhimillistä’ ottaa kaksi kissaa yhden sijasta. Kissoista on silloin seuraa toisilleen eikä kahdessa kissassa hoitajan kannalta ole paljoakaan enempää työtä. Jos aikoo ottaa useamman kuin yhden kissan, on parasta ottaa ne yhtä aikaa ja vieläpä samasta pesueesta, sillä silloin ne tarjoavat turvaa toisilleen uudessa ympäristössä.
Turkki ja puhtausKissaa pitäisi harjata säännöllisesti, varsinkin tuuheaturkkista. Esimerkiksi persialaiskissaa tulisi harjata päivittäin, jotta sen turkki pysyisi hyvässä kunnossa. Kissalla on tapana pestä itseään kielellä ja saada siten karvaa vatsalaukkuunsa.Pitkäkarvaisen kissan harjaus on tärkeää siksikin,että sillä tavoin voidaan estää suolistoa tukkivien karvapallojen muodostumista.
Kissa on hyvä myös joskus pestä tai ainakin suihkuttaa. Pestäessä on käytettävä kissoille tarkoitettua shampoota tai vauvanshampoota. Pesutiheys - ja tarve riippuu tietenkin kissan likaisuudesta. Monet kissat nauttivat suihkuttelusta. Kissan säännöllisen pesemisen sanotaan helpottavan ihmisen allergisia oireita. KorvatKorvat pitäisi tarkistaa aina silloin tällöin ja poistaa niihin mahdollisesti kertynyt vaikku. Korvakanavia puhdistettaessa on varottava pistämästä pumpulitukolla suoraan korvaan, koska se tekee kipeää ja voi jopa vahingoittaa kissan kuuloa. Jos kissa hankaa korviaan, saattaa se johtua korvapunkeista, missä tapauksessa on käännyttävä eläinlääkärin puoleen. Punaruskea vaha korvakäytävässä kertoo punkeista.
|
HampaatHammaskivi voi aiheuttaa kissan suuhun tulehduksen, minkä vuoksi se tulisikin poistattaa heti varhaisessa vaiheessa. Kissan suu olisikin siksi hyvä katsastaa aika ajoin. Kissa kannattaa jo pentuna totuttaa siihen, että sen suuta auotaan, koska tämä helpottaa myös lääkkeiden antamista myöhemmässä iässä.
KynnetKynsien leikkaaminen on usein sisäkissojen kohdalla tarpeen etenkin, jos kissalla on taipumusta jäädä kynsistään vaatteisiin kiinni. Kynnet leikataan kynsileikkurilla. Kynnen saa esille kissan varvasta painamalla. Kynsi on leikattava selvästi ennen hermo- ja verisuonikudosta eikä leikkaaminen saisi aiheuttaa kissalle kipua tai verenvuotoa. Kynsiä leikatessa on yleensä hyvä, jos toinen ihminen avustaa kissan pitelemisessä.
Kissalle olisi hyvä myös ostaa tai tehdä raapimispuu, varsinkin, jos on sisäkissasta kyse. Kissa raapii mielellään sohvaa tai nojatuolia, koska siinä on oman perheen hajut. Raapimispuun päälle voikin heittää aluksi jonkin vanhan vaatteensa kissan houkuttelemiseksi. Kissaa voi yrittää houkutella puulle myös hieromalla siihen kissanminttua. Kissanminttu on kissoille eräänlaista vaaratonta huumetta, josta jotkut kissat innostuvat kovastikin, mutta joka ei toisiin kissoihin ’kolahda’ lainkaan. |
Siisteyskasvatus ja hiekkalaatikon hoito
Kissan siisteyskasvatus ei tuota yleensä ongelmia. Pentu nostetaan aina aterian jälkeen hellävaraisesti hiekkalaatikolle ja se oppii pian käymään laatikolla oma-aloitteisesti. Jos pentu tekee muualle kuin astiaan, sille ei kannata suuttua vaan jatkaa kärsivällisesti hiekkalaatikolle opastamista.
Kissanhiekkaa on pääasiassa kahta lajia, paakkuntuvaa ja paakkuuntumatonta. Ensin mainitussa kostunut hiekka muodostaa paakun, jonka voi vain nostaa pois. Jotkut suosivat paakkuuntuvaa, koska koko hiekkaa ei tarvitse vaihtaa niin usein kuin paakkuuntumattomatonta käytettäessä. Molemmissa hiekkalajeissa on kuitenkin tarjolla hyvinkin erillaisia ja erilaatuisia tuotteita.Varminta on yleensä käyttää sitä hiekkalajiketta, mitä kasvattajakin on käyttänyt. Hiekkalaadun vaihtaminen kun saattaa tuottaa ongelmia joillekin kissoille. Kissa saattaa tehdä muualle kuin astiaansa, jos hiekan päästää liian likaiseksi. Hiekkalaatikon puhtaudesta huolehtiminen onkin sekä kissan että omistajan etu. Se, miten usein hiekka on tarpeen vaihtaa, riippuu hiekan laadusta, kissojen lukumäärästä ja siitä mitä kissa on syönyt. Laatikko on syytä siivota viimeistään silloin, kun virtsa alkaa haista. Raskaana olevien naisten tulisi välttää kissan hiekkalaatikon siivoamista, sillä sen yhteydessä saattaa saada sikiölle vaarallisen toksoplasmoositartunnan. |
UlkoiluKissaa ei voi koiran tavoin lenkittää, mutta sen kanssa voi silti ulkoilla. Tarha antaa ihmiselle hieman vapautta, kun ei tarvitse itse killua narun toisessa päässä. Jos tarhamahdollisuutta ei kuitenkaan ole, voit totuttaa kissasi valjaisiin ja naru-ulkoiluun. Pentua voi totuttaa sisällä valjaisiin niin, että ensin valjaat ovat päällä hyvin lyhyen ajan. Aikaa vähitellen pidentämällä kissa tottuu valjaisiin. Toinen kikka taas on sellainen, että menee suosiosta heti ulos kissan kanssa. Ulkona on niin paljon kaikkea uutta ja ihmeellistä, ettei kissa edes huomaa valjaita. Valjaat tulee laittaa tiukalle, ettei kissa pääse rimpuilemaan niisä irti (rauhallinenkin kissa voi säikähtää yllätävää ääntä, nurkan takaa tulevaa pyörää tai koiraa tms ja peruuttaa itsensä valjaista irti). Valjaat eivät kuitenkaan saa kuristaa kissaa. Aluksi kannattaa olla pihalla vain lyhyen aikaa, ja vähitellen pidentää ulkona oloa.
|
Ruokinta
Kissa on ehdoton lihansyöjä. Jos sen pakottaa kasvissyöjäksi, se ei yksinkertaisesti pysy hengissä. Toinen kissanruokinnan avainsana on vaihtelu, tarjosi sitten valmisruokaa tai tuoreruokaa.
Kissa tarvitsee lisäksi tuoreruokaa – yhden tai kaksi kertaa päivässä laadukas kissansäilyke ruoka on helpoin ja turvallisin. Pentukissa voi syödä vielä neljäkin kertaa päivässä. Suhde tuoreruoka / kuivamuona olisi hyvä olla määrällisesti 50%/50%.
Joissakin kissanhoito-oppaissa korostetaan tuoreen ruoan (liha,kala,kana) antamista ja esitetään, että tuoretta ruokaa tulisi tarjota ainakin kahdesti viikossa. On kuitenkin huomattava, että tuoreruokakin voi olla ravitsemuksellisesti kissalle liian yksipuolista ja aiheuttaa terveysongelmia. Jos kissa esimerkiksi syö pelkkää kalaa, seurauksena voi olla B1-vitamiinin puutos, kun taas pelkällä rasvattomalla lihalla ruokkiminen voi aiheuttaa kalsiumin ja vitamiinien puutetta.
Tuoreruoka tulisi aina tarjota keitettynä, jottei kissa saisi lois- ja bakteeritartuntoja. Kalasta tulisi poistaa ruodot ja kanasta pienet luut, sillä ne voivat tukehduttaa kissan juututtuaan sen kurkkuun.
Valmisruoan kohdalla kannattaa vaihdella valmistajia ja lajikkeita heti pennusta alkaen, ettei kissasta tulisi liian nirso. Kissojen valmisruoat voi jakaa ns. purkkiruokaan ja kuivamuonaan. Monet laittavat kuivamuonaa kissan kuppiin vain aterioitten väliseksi naposteltavaksi. Pelkällä kuivamuonalla ruokkiminen ei olekaan hyvä vaihtoehto erityisesti, jos kissa on huono juomaan vettä, koska kissalle saattaa tällöin muodostua virtsakiviä. Tietyt kuivamuonat saattavat myös löysyttää joidenkin kissojen vatsaa.
Pelkkä kostean ruoan syöminen ei ole kuitenkaan hyväksi hampaille, joten kuivaakin ruokaa kannattaa antaa silloin tällöin. Eläintarvikeliikkeissä on myytävänä kuivaruokia, jotka soveltuvat yleensä kissojen elimistölle paremmin kuin päivittäistavarakauppojen valmisteet.
Koiranruoalla kissaa EI saa ruokkia, koska siinä ei ole kissan kannalta riittävästi proteiinia!
Pentujen ruokinnassa kannattaa mennä kissan mukaan ja katsoa miten paljon pentu syö. Pyydä kissan kasvattajalta tarkat ohjeet siitä kuinka hän on kissojaan ruokkinut ja jatka samaa ruokavaliota kotonasi. Voit totuttaa kissan toisenlaiseen ruokaan ja uusiin raaka-aineisiin, mutta tee se pikkuhiljaa, sekoittamalla kissalle tuttuun ruokaan pieniä määriä uusia aineksia. Kissa olisi myös hyvä totuttaa säännöllisiin ruoka-aikoihin ja pyrkiä tarjoamaan eniten ruokaa illalla, jotta kissa nukkuisi yönsä hyvin. Aamulla kissa kannattaa ruokkia kevyemmin, jotta se olisi vireä ja leikkisä päiväsaikaan.
Vettä pitää olla koko ajan tarjolla ja se tulee vaihtaa kerran päivässä. Maito ei sovi kaikkien kissojen vatsalle eikä sitä missään nimessä tulisi tarjota veden korvikkeena.
Kissa tarvitsee lisäksi tuoreruokaa – yhden tai kaksi kertaa päivässä laadukas kissansäilyke ruoka on helpoin ja turvallisin. Pentukissa voi syödä vielä neljäkin kertaa päivässä. Suhde tuoreruoka / kuivamuona olisi hyvä olla määrällisesti 50%/50%.
Joissakin kissanhoito-oppaissa korostetaan tuoreen ruoan (liha,kala,kana) antamista ja esitetään, että tuoretta ruokaa tulisi tarjota ainakin kahdesti viikossa. On kuitenkin huomattava, että tuoreruokakin voi olla ravitsemuksellisesti kissalle liian yksipuolista ja aiheuttaa terveysongelmia. Jos kissa esimerkiksi syö pelkkää kalaa, seurauksena voi olla B1-vitamiinin puutos, kun taas pelkällä rasvattomalla lihalla ruokkiminen voi aiheuttaa kalsiumin ja vitamiinien puutetta.
Tuoreruoka tulisi aina tarjota keitettynä, jottei kissa saisi lois- ja bakteeritartuntoja. Kalasta tulisi poistaa ruodot ja kanasta pienet luut, sillä ne voivat tukehduttaa kissan juututtuaan sen kurkkuun.
Valmisruoan kohdalla kannattaa vaihdella valmistajia ja lajikkeita heti pennusta alkaen, ettei kissasta tulisi liian nirso. Kissojen valmisruoat voi jakaa ns. purkkiruokaan ja kuivamuonaan. Monet laittavat kuivamuonaa kissan kuppiin vain aterioitten väliseksi naposteltavaksi. Pelkällä kuivamuonalla ruokkiminen ei olekaan hyvä vaihtoehto erityisesti, jos kissa on huono juomaan vettä, koska kissalle saattaa tällöin muodostua virtsakiviä. Tietyt kuivamuonat saattavat myös löysyttää joidenkin kissojen vatsaa.
Pelkkä kostean ruoan syöminen ei ole kuitenkaan hyväksi hampaille, joten kuivaakin ruokaa kannattaa antaa silloin tällöin. Eläintarvikeliikkeissä on myytävänä kuivaruokia, jotka soveltuvat yleensä kissojen elimistölle paremmin kuin päivittäistavarakauppojen valmisteet.
Koiranruoalla kissaa EI saa ruokkia, koska siinä ei ole kissan kannalta riittävästi proteiinia!
Pentujen ruokinnassa kannattaa mennä kissan mukaan ja katsoa miten paljon pentu syö. Pyydä kissan kasvattajalta tarkat ohjeet siitä kuinka hän on kissojaan ruokkinut ja jatka samaa ruokavaliota kotonasi. Voit totuttaa kissan toisenlaiseen ruokaan ja uusiin raaka-aineisiin, mutta tee se pikkuhiljaa, sekoittamalla kissalle tuttuun ruokaan pieniä määriä uusia aineksia. Kissa olisi myös hyvä totuttaa säännöllisiin ruoka-aikoihin ja pyrkiä tarjoamaan eniten ruokaa illalla, jotta kissa nukkuisi yönsä hyvin. Aamulla kissa kannattaa ruokkia kevyemmin, jotta se olisi vireä ja leikkisä päiväsaikaan.
Vettä pitää olla koko ajan tarjolla ja se tulee vaihtaa kerran päivässä. Maito ei sovi kaikkien kissojen vatsalle eikä sitä missään nimessä tulisi tarjota veden korvikkeena.
Lähteet: Nicehouse, Purina.fi, Faunatar