Sivun aiheet:
Jos haluat lukea vain tiettyä osa-aluetta, paina ctrl ja F niin selaimen yläosaan avautuu hakulaatikko (pitäisi toimia useimmilla selaimilla)
- Perustietoa
- Marsujen lisääntyminen
- Naaras ja astutus
- Tiineys ja ruokinta
- Tiineys ja naaras
- Anatomia
Jos haluat lukea vain tiettyä osa-aluetta, paina ctrl ja F niin selaimen yläosaan avautuu hakulaatikko (pitäisi toimia useimmilla selaimilla)
perustietoa
- Naaraat tulevat sukukypsiksi 4–6 viikon ikäisinä ja urokset 5-8 viikon ikäisinä.
- Marsun tiineys kestää 63-69 vuorokautta ja poikasia syntyy yleensä 1-6 kerrallaan. Pienempi poikue syntyy yleensä aiemmin kuin suuri.
- Poikaset ovat kehittyneitä ja painavat 50-110 grammaa.
- Marsu ei rakenna pesää, ja synnytyksen alku on huomaamaton. Sormin tunnustelemalla voidaan kuitenkin havaita lantion puoliskojen avautuminen 1,5-3 senttiä pari vuorokautta ennen synnytystä.
- Synnytys kestää säännöllisten työntöjen alettua puolisen tuntia ja poikaset syntyvät noin viiden minuutin välein.
- Jos naaras ei ole tullut tiineeksi ennen 7-8 kuukauden ikää, sen lantion rakenne ei jousta riittävästi synnytystä varten ja synnytysvaikeudet ovat yleisiä. Synnytysvaikeuksia ehkäisee naaraan runsas liikunta ja lihomisen välttäminen. Marsuilla esiintyy lievää ja vakavaa tiineysmyrkytystä.
Marsujen lisääntyminen
Marsujen kasvattaminen ei ole aivan yksinkertaista, sillä sekä tiineys että erityisesti synnytys ovat marsuille raskaita ja riskialttiita. Siksi on syytä perehtyä huolellisesti tiineyteen ja sen mahdollisesti mukanaantuomiin ongelmiin jo ennen kuin suunnittelee teettävänsä marsunaaraalla poikasia. Marsu kantaa poikkeuksellisesti muihin jyrsijöihin nähden erittäin pitkän ajan poikasiaan, 63-72 päivää ja poikaset syntyvätkin "valmiina", eli niillä on silmät auki, karvapeite ja ne pystyvät liikkumaan ensimmäisistä minuuteista lähtien. Tämä rasittaa marsunaarasta erityisen paljon, joten ei ole suotavaa teettää naaraalla poikasia liian usein, eikä siis liian lyhyellä aikavälillä peräkkäin.
naaras ja astutus
Naaraan ikä täytyy myöskin huomioida tarkasti astuttaessa naarasta. Olisi hyvä, että naaras saisi ensimmäiset poikasensa ennen kuin se täyttää vuoden. Tämä siksi, että naarailla lantion luut saattavat luutua kiinni, mikä estää myöhemmin synnyttämisen ja marsunaaras voi menehtyä, ellei sille tehdä sektiota (joka on aina raskas operaatio noin pienelle eläimelle, eikä siksi suositeltavaa kuin hätätilanteessa). Itse olen sitä mieltä, ettei naarasta ole myöskään syytä astuttaa ennen kuin se täyttää vähintään 5 kuukautta, mieluiten 6. Yleensä astutan omat naaraani ensimmäisen kerran 6-7kk ikäisenä. Koska tiineysaika, synnytys ja imetys vie tosiaan marsuilta massaa ja paljon energiaa, pidän yleensä vähintään 4 kuukauden tauon ennen kuin astutan naaraan uudelleen. Jokainen naaras on kuitenkin aivan yksilöllinen, joten tarkkaa aikarajaa peräkkäisten poikasten teettämiselle ei voi suoraan sanoa.
Lisäksi naaraan palautumiseen vaikuttaa myös mm. poikueen koko, sillä jos poikasia on vain yksi, rasittaa se tietenkin naarasta huomattavasti vähemmän kuin suuri, esim. 4 poikasen poikue. Lisäksi astutusten suunnittelussa on hyvä huomioida myös hieman vuodenaikoja. Pimeimpään aikaan ei välttämättä tiinehtyminen onnistu yhtä helposti kuin keväästä alkusyksyyn. Kesällä tuore heinä on aivan oivallinen lisä marsun ruokavalioon, joten moni kasvattaja onkin sitä mieltä, että naaraiden synnytyksissä on vähiten ongelmia juuri kesäisin. Itse en ole huomannut sen kummempia ongelmia tiineyksissä tai synnytyksissä talvellakaan, mutta yritän silti välttää vauvomisten osumista kaikista pimeimpiin kuukausiin, eli marras-joulukuuhun. Pimeinä vuodenaikoina on syytä huolehtia erityisellä huolellisuudella marsujen vitamiineista sekä tuoreruoan laadusta, mutta näistä myöhemmin lisää. Olen huomannut, että pimeimpinä kuukausina tiinehtyminen ei välttämättä ole yhtä helppoa kuin vuoden valoisimpina aikoina, enkä tiedä keinoja millä tiinehtyvyyttä voisi "keinotekoisesti" parantaa. Mutta toisaalta mieluummin odottelenkin poikasia sitten syntyväksi vasta kun valoakin olisi jo vähän enemmän.
Tiinehtyvyyteen voi vaikuttaa myös marsun ikä. Iäkkäämmät marsurouvat eivät välttämättä tule niin helposti tiineeksi kuin nuoremmat naaraat. Normaalisti marsuilla on kiima noin 14 vuorokauden välein. Kiima osuu yleensä iltaan ja monesti sen voi huomatakin, sillä lähellä olevat urokset saattavat muuttua huomattavasti "kiihkeämmiksi" ja haluakkaimmiksi naaraan hajuja kohden. Itse pidän naaraan ja uroksen yhdessä asumassa ja aika harvoin pääsen näkemään varsinaista astutustilannetta. Mikäli urosta haluaa käyttää ainoastaan astutukseen siten, että se asuu toisaalla tai toisessa häkissä, voi marsunaaraan kiiman todeta lähinä sillä, että se antaa uroksen astua itsensä vain silloin kun sillä on kiima. Muulloin uros saa yleensä naaraalta kiukkuista nurinaa ja mahdollisesti jopa hampaasta.
Helpoiten mielestäni kuitenkin kaikki sujuu, mikäli marsupariskunta saa asustella yhdessä ja hoidella asiat silloin kun "parhaakseen katsovat". Yleensä pidän mieluiten yhdellä uroksella kahta naarasta, sillä sitten kun uroksen on aika ennen synnytystä muuttaa pois yhteisestä asunnosta, ei naaras jää yksin, vaan naarailla on seuraa toisistaan. Toinen vaihtoehto on laittaa naaraan seuraksi toinen nuorempi naaras. Naaraan tekee nimittäin hyvää liikkua loppuun saakka edes jonkin verran ja kaikenlaista stressiä olisi syytä välttää (mitä yksijääminen voisi esim. aiheuttaa).
Lisäksi naaraan palautumiseen vaikuttaa myös mm. poikueen koko, sillä jos poikasia on vain yksi, rasittaa se tietenkin naarasta huomattavasti vähemmän kuin suuri, esim. 4 poikasen poikue. Lisäksi astutusten suunnittelussa on hyvä huomioida myös hieman vuodenaikoja. Pimeimpään aikaan ei välttämättä tiinehtyminen onnistu yhtä helposti kuin keväästä alkusyksyyn. Kesällä tuore heinä on aivan oivallinen lisä marsun ruokavalioon, joten moni kasvattaja onkin sitä mieltä, että naaraiden synnytyksissä on vähiten ongelmia juuri kesäisin. Itse en ole huomannut sen kummempia ongelmia tiineyksissä tai synnytyksissä talvellakaan, mutta yritän silti välttää vauvomisten osumista kaikista pimeimpiin kuukausiin, eli marras-joulukuuhun. Pimeinä vuodenaikoina on syytä huolehtia erityisellä huolellisuudella marsujen vitamiineista sekä tuoreruoan laadusta, mutta näistä myöhemmin lisää. Olen huomannut, että pimeimpinä kuukausina tiinehtyminen ei välttämättä ole yhtä helppoa kuin vuoden valoisimpina aikoina, enkä tiedä keinoja millä tiinehtyvyyttä voisi "keinotekoisesti" parantaa. Mutta toisaalta mieluummin odottelenkin poikasia sitten syntyväksi vasta kun valoakin olisi jo vähän enemmän.
Tiinehtyvyyteen voi vaikuttaa myös marsun ikä. Iäkkäämmät marsurouvat eivät välttämättä tule niin helposti tiineeksi kuin nuoremmat naaraat. Normaalisti marsuilla on kiima noin 14 vuorokauden välein. Kiima osuu yleensä iltaan ja monesti sen voi huomatakin, sillä lähellä olevat urokset saattavat muuttua huomattavasti "kiihkeämmiksi" ja haluakkaimmiksi naaraan hajuja kohden. Itse pidän naaraan ja uroksen yhdessä asumassa ja aika harvoin pääsen näkemään varsinaista astutustilannetta. Mikäli urosta haluaa käyttää ainoastaan astutukseen siten, että se asuu toisaalla tai toisessa häkissä, voi marsunaaraan kiiman todeta lähinä sillä, että se antaa uroksen astua itsensä vain silloin kun sillä on kiima. Muulloin uros saa yleensä naaraalta kiukkuista nurinaa ja mahdollisesti jopa hampaasta.
Helpoiten mielestäni kuitenkin kaikki sujuu, mikäli marsupariskunta saa asustella yhdessä ja hoidella asiat silloin kun "parhaakseen katsovat". Yleensä pidän mieluiten yhdellä uroksella kahta naarasta, sillä sitten kun uroksen on aika ennen synnytystä muuttaa pois yhteisestä asunnosta, ei naaras jää yksin, vaan naarailla on seuraa toisistaan. Toinen vaihtoehto on laittaa naaraan seuraksi toinen nuorempi naaras. Naaraan tekee nimittäin hyvää liikkua loppuun saakka edes jonkin verran ja kaikenlaista stressiä olisi syytä välttää (mitä yksijääminen voisi esim. aiheuttaa).
tiineys ja ruokinta
Tiineydenajan ruokinnan kanssa on oltava huolellinen ja tarkka ja ennen kaikke marsunaaraan on saatava RIITTÄVÄSTI ruokaa! Laadukas heinä on kaiken perusta, mutta mielestäni naaraan on ehdottomasti saatava joka päivä tuoretta ruokaa, mieluiten muutaman kerran päivässä. Vitamiinien ja mineraalien saanti on erittäin tärkeää ja mielestäni ruokavaliolla on erittäin tärkeä osuus tiineydenajan naaraan hyvinvoinnissa. Itse ruokin marsuni useita kertoja päivässä, kaksi kertaa heinällä ja 2-4 kertaa tuoreruoalla ja täytän jvyäkupit kerran päivässä tai ainakin joka toinen päivä. Muutoin ruokinta on lähes samanlaista kuin muillakin marsuillani, mutta tiineenä olevat naaraat saattavat saada hiukan suurempia annoksia tuoreruokaa. Erona tiineiden ruokintaan muihin nähden on se, että ne saavat Altromin-kasvatuspellettiä jatkuvasti. Kesällä 2006 oli naaraillani joitakin tiineysongelmia ja olen päätellyt osaltaan niiden johtuneen siitä, etteivät naaraat kesällä syöneet Altrominia. Aiemmin söivät, eikä ongelmia ollut ja jälleen syksyllä, kun lisäsin Altrominin naaraiden ruokavalioon, ongelmat katosivat. Enää ei pellettimerkkiä tiineiden naaraiden kohdalla vaihdeta, sillä Altromin on selvästi ollut toimivin tiineille. Naaraat saavat vielä lisäksi vitamiinilisiä juomaveteen, mutta niistä alla lisää tarkemmin.
Jyväsekoituksista ainakin Altromin-pelletti on paljon tutkittu ja ainakin itse olen sen huomannut hyvin maistuvaksi, mutta sen kasvatus-pelletti, jota tiineet syövät, on turhan vahvaa ja lihottavaa täysikasvuisille. Tiineille ja kasvaville se on kuitenkin erinomainen pelletti. Käytän omilla marsuillani lisäksi poneille tarkoitettua Racing Ponya, jossa on lisättynä myös C-vitamiinia. Se maistuu myös hyvin marsuille ja on hinnaltaan vain noin yksi viidesosa Altrominista. Myös hevosten Racing Prix on hieman tuhdimpana pellettinä Ponyyn nähden käytössä talvisin. Näiden lisäksi syötän marsuilleni kaupan kaurahiutaleita, joissa on mm. magnesiumia, jota pidän erittäin tärkeänä lisänä naaraille.
Edellisten lisäksi lisään kaikille marsuilleni juomaveteen C-vitamiinia ja multivitaa, jossa on tosiaan kaikkia vitamiineja ja mm. kalsiumia. Tiineille naaraille lisään lisäksi magnesiumia ja kalsiumia ja raskauden puolivälin jälkeen lisäksi glukoosia juomaveteen. Lisämagnesiumin käyttö on syytä aloittaa pikku hiljaa, sillä marsujen vatsat voivat mennä sekaisin liian suuresta annoksesta. Magnesium on vesiloiukoinen, joten sitä ei jää kerääntymään marsujen kroppaan ja siten liika-annostuksen vaaraa ei ole (sama tilanne kuin C-vitamiinin kanssa). Magnesium ravintolisänä on mielestäni aivan ehdoton, sillä marsut ovat erittäin alttiita raskausmyrkytykselle ja magnesium on omien kokemuksieni mukaan vähentänyt suuresti raskausmyrkytysten määrää marsulassani. Käsittelen raskausmyrkytystä tarkemmin ongelmien yhteydessä. Magnesium parantaa glukoosin imeytymistä ja saattaa jo itsessään auttaa ehkäisemään raskausmyrkytystä, mutta mielestäni tärkeä lisä varsinkin loppuajan tiineydelle ja myös vielä päiviä synnytyksen jälkeen, on juuri glukoosi, jonka puutteesta raskausmyrkytys johtuu. Apteekista saa ilman reseptiä valmistetta nimeltä Nutrisal Plus. Se on elämille tarkoitettu glukoosilisä, jota lisään juomaveteen noin puolesta välistä tiineyttä lähtien. Lopuksi käytän kohtuullisen suuriakin annoksia juuri ennen synnytystä, sillä tietenkin suuri osa juomavedestä menee hukkaan, jos sen vaihtaa päivittäin ja haluan kuitenkin varmistua siitä, että naaras riittävästi veden mukana näitä tärkeitä ravintolisiä.
Jyväsekoituksista ainakin Altromin-pelletti on paljon tutkittu ja ainakin itse olen sen huomannut hyvin maistuvaksi, mutta sen kasvatus-pelletti, jota tiineet syövät, on turhan vahvaa ja lihottavaa täysikasvuisille. Tiineille ja kasvaville se on kuitenkin erinomainen pelletti. Käytän omilla marsuillani lisäksi poneille tarkoitettua Racing Ponya, jossa on lisättynä myös C-vitamiinia. Se maistuu myös hyvin marsuille ja on hinnaltaan vain noin yksi viidesosa Altrominista. Myös hevosten Racing Prix on hieman tuhdimpana pellettinä Ponyyn nähden käytössä talvisin. Näiden lisäksi syötän marsuilleni kaupan kaurahiutaleita, joissa on mm. magnesiumia, jota pidän erittäin tärkeänä lisänä naaraille.
Edellisten lisäksi lisään kaikille marsuilleni juomaveteen C-vitamiinia ja multivitaa, jossa on tosiaan kaikkia vitamiineja ja mm. kalsiumia. Tiineille naaraille lisään lisäksi magnesiumia ja kalsiumia ja raskauden puolivälin jälkeen lisäksi glukoosia juomaveteen. Lisämagnesiumin käyttö on syytä aloittaa pikku hiljaa, sillä marsujen vatsat voivat mennä sekaisin liian suuresta annoksesta. Magnesium on vesiloiukoinen, joten sitä ei jää kerääntymään marsujen kroppaan ja siten liika-annostuksen vaaraa ei ole (sama tilanne kuin C-vitamiinin kanssa). Magnesium ravintolisänä on mielestäni aivan ehdoton, sillä marsut ovat erittäin alttiita raskausmyrkytykselle ja magnesium on omien kokemuksieni mukaan vähentänyt suuresti raskausmyrkytysten määrää marsulassani. Käsittelen raskausmyrkytystä tarkemmin ongelmien yhteydessä. Magnesium parantaa glukoosin imeytymistä ja saattaa jo itsessään auttaa ehkäisemään raskausmyrkytystä, mutta mielestäni tärkeä lisä varsinkin loppuajan tiineydelle ja myös vielä päiviä synnytyksen jälkeen, on juuri glukoosi, jonka puutteesta raskausmyrkytys johtuu. Apteekista saa ilman reseptiä valmistetta nimeltä Nutrisal Plus. Se on elämille tarkoitettu glukoosilisä, jota lisään juomaveteen noin puolesta välistä tiineyttä lähtien. Lopuksi käytän kohtuullisen suuriakin annoksia juuri ennen synnytystä, sillä tietenkin suuri osa juomavedestä menee hukkaan, jos sen vaihtaa päivittäin ja haluan kuitenkin varmistua siitä, että naaras riittävästi veden mukana näitä tärkeitä ravintolisiä.
tiineys ja naaras
Naaraan huomaa usein olevan tiine viimeistään tiineyden puolessa välissä jo ihan silmämääräisesti. Naaraan vatsaan alkaa muodostua "kumpuja" ja vatsanahka on selvästi venynyt ja vatsa jo kasvanut. Naaraan painoa voi myös tarkkailla, sillä tiineyden aikana paino nousee jatkuvasti. Itse tunnustelen lisäksi naaraan lantion luita. Marsua ei tarvitse välttämättä edes nostaa häkistään tätä operaatiota varten, vaan mikäli marsu pysyy paikallaan, voi tutkimuksen tehdä sen ollessa häkissäänkin. Itse kokeilen etusormellani etusormi alaspäin poikkisuorassa linjassa hieman rasvarauhasta alempaa marsun lantion luita. Toisin sanoen, etusormi suoraan häkin pohjaa kohti ja kiinni marsun takapuolessa, niin sieltä löytyy. Ei-tiineellä marsulla luut ovat lujasti kiinni ja joku aika sitten synnyttäneellä mahdollisesti hieman auki, mutta sulkeutuvat muutaman viikon kuluessa synnytyksestä. Kun synnytys alkaa olla lähellä, luut saattavat olla auki jopa kahden sormen leveyden verran. Luut aukenevat pikku hiljaa, mutta erityisen voimakkaasti muutaman viimeisen viikon aikana ennen synnytystä.
On mahdollista myös tunnustella varovasti poikasia naaraan vatsasta. Suosittelen kuitenkin, että joku kokeneempi ensin näyttää tunnustelutavan, jottei tunnustellessa saa aikaan vaurioita poikasissa tai naaraassa. Mikäli marsupariskunta asuvat yhdessä, on syytä tarkkailla lantion luita, jotta osaa ottaa uroksen riittävän aikaisessa vaiheessa asumaan toisaalle. Muutoin uros astuu naaraan poikaskiimasta uudellen ja se rasittaa naarasta turhan paljon. Usein itse tiineys ei vielä vie naaraalta massaa pois, mutta imetys on naaraalle raskasta aikaa, etenkin jos poikasia on useampi kuin kaksi. Jos naaras on samaan aikaan uudestaan tiine, on rasitus turhan voimakasta.
Tiineen naaraan tulisi liikkua myös tiineenä ollessaan. Loppuaikana ongelmaksi voi muodostua se, ettei tiineenä olevaa naarasta tulisi viimeisillään turhaan nostella, jottei satuttaisi sitä tai vahingoittaisi poikasia vatsassa. Liikunta kuitenkin pitää naaraan kunnon yllä rasittavaa synnytystä ja imetystä ajatellen ja siksi olisi hyvä, jos naaras saisi asua suuressa häkissä tai juosta vapaana ainakin silloin tällöin. Jos ei ole varma, osaako nostaa tiinettä naarasta sitä vahingoittamatta viimeisinä viikkoina, kannattaa käyttää sen nostamiseen ja siirtämiseen esim. pientä laatikkoa, johon naaraan houkuttelee.
Naaraalla on myös hyvä olla seuraa, jotta se liikkuisi enemmän, eikä vain kököttäisi paikallaan yksinäisenä. Siksi itse suosin kahden naaraan astuttamista samalla uroksella tai sitten nuoren seuralaisen liittämistä tiineen naaraan seuraksi.
Vaikka naarasta ei tulisi nostella tarpeettomasti, on syytä tarkkailla sitä päivittäin. Mikäli naaraan tila heikkenee esim. raskausmyrkytyksen johdosta, menee se nopeasti huonoksi ja voi kuolla alle vuorokaudessakin. On syytä tarkastaa, että naaras syö ja juo, sen silmät ja turkki ovat kiiltävät ja että se on pirteä ja normaaliin tapaan eloisa. Toki juuri ennen synnytystä naaras voi vetäytyä pesäkoppiin ja saattaa haluta olla rauhassa, eikä sitä silloin tulisi häiritä. Jos naaras on kuitenkin päivän aikana syönyt hyvin, ei ole todennäköisesti syytä huoleen. Jokainen kuitenkin tuntee oman naaraansa parhaiten ja osaa tarkkailla juuri sen hyvinvointia myös tiineyden lopulla.
On mahdollista myös tunnustella varovasti poikasia naaraan vatsasta. Suosittelen kuitenkin, että joku kokeneempi ensin näyttää tunnustelutavan, jottei tunnustellessa saa aikaan vaurioita poikasissa tai naaraassa. Mikäli marsupariskunta asuvat yhdessä, on syytä tarkkailla lantion luita, jotta osaa ottaa uroksen riittävän aikaisessa vaiheessa asumaan toisaalle. Muutoin uros astuu naaraan poikaskiimasta uudellen ja se rasittaa naarasta turhan paljon. Usein itse tiineys ei vielä vie naaraalta massaa pois, mutta imetys on naaraalle raskasta aikaa, etenkin jos poikasia on useampi kuin kaksi. Jos naaras on samaan aikaan uudestaan tiine, on rasitus turhan voimakasta.
Tiineen naaraan tulisi liikkua myös tiineenä ollessaan. Loppuaikana ongelmaksi voi muodostua se, ettei tiineenä olevaa naarasta tulisi viimeisillään turhaan nostella, jottei satuttaisi sitä tai vahingoittaisi poikasia vatsassa. Liikunta kuitenkin pitää naaraan kunnon yllä rasittavaa synnytystä ja imetystä ajatellen ja siksi olisi hyvä, jos naaras saisi asua suuressa häkissä tai juosta vapaana ainakin silloin tällöin. Jos ei ole varma, osaako nostaa tiinettä naarasta sitä vahingoittamatta viimeisinä viikkoina, kannattaa käyttää sen nostamiseen ja siirtämiseen esim. pientä laatikkoa, johon naaraan houkuttelee.
Naaraalla on myös hyvä olla seuraa, jotta se liikkuisi enemmän, eikä vain kököttäisi paikallaan yksinäisenä. Siksi itse suosin kahden naaraan astuttamista samalla uroksella tai sitten nuoren seuralaisen liittämistä tiineen naaraan seuraksi.
Vaikka naarasta ei tulisi nostella tarpeettomasti, on syytä tarkkailla sitä päivittäin. Mikäli naaraan tila heikkenee esim. raskausmyrkytyksen johdosta, menee se nopeasti huonoksi ja voi kuolla alle vuorokaudessakin. On syytä tarkastaa, että naaras syö ja juo, sen silmät ja turkki ovat kiiltävät ja että se on pirteä ja normaaliin tapaan eloisa. Toki juuri ennen synnytystä naaras voi vetäytyä pesäkoppiin ja saattaa haluta olla rauhassa, eikä sitä silloin tulisi häiritä. Jos naaras on kuitenkin päivän aikana syönyt hyvin, ei ole todennäköisesti syytä huoleen. Jokainen kuitenkin tuntee oman naaraansa parhaiten ja osaa tarkkailla juuri sen hyvinvointia myös tiineyden lopulla.
anatomia
Lähteet: Wikipedia, wallstreetcavies